Mustilan kartanon puistossa

Käytiin lomareissulla Etelä-Suomessa. Käväistiin ohikulkiessa katsomassa Mustilan kartanon puistoa. 

Yllätyksiä oli monia. Neidonhiuspuu.

Köynnöshortensia on myös iailemiani kasveja. Me pohjoisessa ollaan hieman sen menestymisrajan ylärajoilla. Itku tulisi jos tuollainen paleltuisi yhden pakkastalven vuoksi. Siksi ei viitsi riskeerata...

Lummelammesta olin kuullut aiemminkin...

Viimein pääsin halaamaan korkkipuuta!

Toisten pihoissa

Muutama vilkaisu parille pihalle, jossa piipahdin. 

Ihania kerrottuja ja ei niin kerrottuja akileijoja. 

Sulkaneilikka.

Isolaukka.

Siperiankurjenmiekka.

Iitin Tiltu. 

Ketoneilikka.

Marskinlilja.

Papulanruusu.

Ruusu Tarja Halonen.

Tarhalevisia.

Toisten pihoissa vierailun jälkeen itsellä on paljon uusia kasvien hankintahaaveita...

Omenapuiden kukintaa

Joka vuosi omenapuiden kukkiessa haluaa ikuistaa kukinnan, se tuntuu aina yhtä ainutlaatuiselta, niin tänäkin vuonna.

Kajaanin kaupungin  Urho Kekkosen puiston koristeomenapuutkin tänä vuonna vertaansa vailla.

Kiehtovia kiemuroita

 Kotkansiipi (Matteuccia srtuptiopteris) on alkuun kiehtovan näköinen omintakeisen lehtien aukeamistavan vuoksi. Nyt toukokuun lopulla tilanne on tämä.

Tässä edellisen vuoden kasvusto. Se vaan tihenee vuosi vuodelta ja maavarsien levittäänä se nousee  jo nurmikostakin. Kaikesta huolimatta suosikkejani...

Piharemppaa osa 3

 Kesäkuun alussa 2013 kaivettiin pääoven edestä suuri kivi. Se nostatettiin kaivinkoneella perennapenkin katseenvangitsijaksi.

Nyt vuotta myöhemmin jatkamme perennaryhmän tekemisellä.

Saimme tuttavalta joutilaita kiviä metsänreunasta. Osa oli aivan huippuja, leikattuja kiviä. Parhaat kivet paraatipuolille.

Multaa haettiin muutama kuorma paikalliselta puutarhalta. 

Pallotuija on ollut valeistutuksessa kasvimaassa entisestä istutusryhmästä pelastettuna.

 Lipputangolle pääsee käytävää pitkin. Ruohosipuli on jo löytänyt paikkansa käytävän päästä.

Kiven takana rajalla vuosi sitten kaivettu valkoinen pihasyreeni osoittaa elossaolon merkkejä.

Laatoitukseen on tehty yhteiseltä Rhodokelta matkalta kerätyistä kivistä oma muisto.

Siilikin tykästyi istutusalueeseemme heti sen valmistuttua. Niinpä aloimme ruokkia sitä aina iltaisin klo 21 tämä saapui makupaloja etsimään.

Riippapihlajan leikkaaminen

Kävin leikkaamassa ystäväni riippapihlajaa. 

Siitä typistettiin: 

1. talven aikana vioittuneita oksia

2. maahan asti olottuvia oksia

3. hankaavista oksista toinen 

4. pystyyn kasvavia oksaia

5. sisällepäin kasvavia oksia, näin saatiin ilmavuutta  

6. liian tiheää kasvua

Lopputulos on hieman karsitumpi. Kerralla ei voinut leikata kaikkea. Puuta ei oltu leikattu kertaakaan, niinpä ensi vuodelle jääkin hieman lisää leikattavaa.

Kelloköynnös korkeuksissa

Kasvatin muutaman kelloköynnöksen, kuten monena vuonna aiemminkin. Omani parvekkeella ja ruukuissa eivät suostuneet tai ehtineet kukkimaan. 

Annoin äidilleni taimista kaksi.

Se ei tarvinnut mitään tukiverkkoja. Itse nosti itsensä korkeuksiin. 

 Toinen lähti kiipämään kohti korkeuksia. Ja ensimmäiset kukatkin se teki vasta yli kolmen metrin korkeuteen, kuin kiusallaan.

Kasvupaikka kelloköynnöksellä on vanhana navetan seinusta, jota on lannoitettu menneinä vuosikymmeninä palaneella karjanlannalla. Ilmansuunta on etelä-lounaaseen.

Kasvi jaksaisi kasvaa porskuttaa edelleen, mutta ensinnäkin navetan katto tulee vastaan viidessä metrissä ja syksy menossa jo lokakuussa.