Varjoliljan ihanuus

Varjolilja  on tuotu äitini pihaan kymmenen vuotta sitten. Täällä sen kukkii vuosi vuodelta leveämmällä ja uusina jakotaimina.

Tänä vuonna nousi yksi mutatoitunut kasvi.

Perhoset puutarhassa

Puutarha, joka on rikas kasvustoltaan, tarjoaa suojaa ja ravintoa monille erilaisille perhoslajeille. Niittykasvit houkuttelevat kotipihalle lajeja, joille keto on luonnollinen elinympäristö. Muun muassa mäkitervakko, ketoneilikka ja kangasajuruoho ovat kauniita perhoskasveja puutarhan istutuksissa. 

Kukkivat ja tuoksuvat kasvit, kuten syreenit, jasmikkeet ja värimintut houkuttelevat myös. Yrtit ovat hyviä mesikasveja ja myös koivu sekä muut mahlapuut ovat perhosten suosiossa.

Useimpien päiväperhosten värinäkö on erinomainen. Ne erottavat hyvin esimerkiksi kasvien punaiset kukinnot. Niiden värinäkö poikkeaa kuitenkin siitä, mitä ihminen näkee. Vaikka kasvien kukinnot olisivat ihmissilmään vaatimattoman näköisiä, ne saattavat olla parhaita mesikukkia perhoselle.

Perhoset suosivat tiheitä kasvustoja, joissa ne voivat siirtyä helposti kukasta toiseen. Kun kukkaryhmässä on eri aikaan kukkivia mesikasveja, puutarhassa riittää mettä koko kesäksi. Perhoset palkitsevat puutarhurin pölyttämällä kasvillisuutta.

Perhosten houkutteluun tarvitaan myös muuta kasvillisuutta, rikkaruohoja. Niiden voi antaa kasvaa puutarhan reunoilla, kompostin vierellä tai takapihan syrjäisimmällä paikalla. Nokkonen, pietaryrtti ja karhunputki ovat monien perhostoukkien ravintoa. Vaikka rikkaruohojen kitkeminen on tärkeää, on hyvä muistaa, että ilman toukkia ei ole perhosiakaan.

Parhaimpia mesikasvilajeja puutarhan:
akankaalit, asterit, kaunokainen, kaunokit, ohdakkeet, vuohenjuuret, iisoppi, ruusuruohot, tuoksuherne, salviat, törmäkukat

Muita perhosten suosimia mesikasvilajeja:
tähtiputket, laukkaneilikat, härkit mm. hopeahärkki, neilikat, piikkiputket, harsokukat, ikiviuhkot, tervakot eli käenkukat

Toukokuussa kukkivia mesikasveja:
pitkäpalot, tarharistikki, kevätvuohenjuuri, keväällä kukkivat esikkolajit, idänsinililja

Kesäkuussa kukkivia mesikasveja:
ruohosipuli, sammalleimu keltapäivänlilja, mirrinminttu, pihasyreeni, puistosyreeni

Heinäkuussa kukkivia mesikasveja:
isokaunosilmä, punahattu, iisoppi, ruusuruoho, laventeli, varjolilja, rantakukka, mäkimeirami, valkokukkainen syysleimu, loistotädyke, ajuruohot, mooseksenpalavapensas, kamtkatsanmaksaruoho

 

 Myöhemmin kukkivia mesikasveja:

piikkiputki, punatähkä, punaväriminttu, ryytisalvia, kaukasiantörmäkukka, piisku, turkestaninmaksaruoho, malva, malvikki, punahattu, sinipallo-ohdake, purppurapunalatva, syyshohdekukka, nauhukset, valkoalpi, syysmaksaruoho

Perhoskukat kasvavat parhaiten aurinkoisella, lämpimällä ja kuivalla kasvupaikalla, jonka maaperä on multainen, usein kalkkipitoinen. 

Jos on kiinnostunut perhos- ja mehiläispuutarhan perustamisesta, mutta maaperä onkin kylmä tai savinen, voi valita aurinkoisen kohdan ja rakentaa siihen koholla olevan sorapenkin mullasta johon on lisätty dolomiittikalkkia ja näin saada hienon ympäristön perhosille. Vielä muutama suuri kivi auttaa varastoimaan auringon lämpöä.

Toisten pihoilla kesäkuussa

Taas kamerani kanssa äitini pihassa maalla. Kullero hurmaa aina.

 Hankin äidille Tiarellan hiljakkoin, hyvin näyttää menestyvän. Jospa jossakin vaiheessa saisi raapastua jakotaimia.

Valkoinen kesäpikkusydän, ei joka pihassa.

Kultatyräkki on alkukesän suosikkejani, tosin on kova siementämään joten taimia tarjolla joka sormelle.

Perennapenkkiä läpikäydessämme päivänliljan varjossa vilvoittelikin  jäniksenpoika. 

Piharemppaa 2 osa

Ystäväni pihassa aloitettiin pääoven edustan remontti. Itse olen osallisena suunnittelussa ja osin toteutuksessa.

Pääoven edessä ei ollut kunnon laatoitusta, vaan epämääräinen rikkaruohottunut sepeli. Lähellä ovea oli suuri pihasyreeni ja sen juurella jonkun verran perennaa.

Tässä vilahdus ryhmästä viime kesän puutarharyhmän laatoitusprojektin ajalta.

 Pihasyreeni leikattiin alas, tässä kaivinkone on kaivamassa juurakon pois ja siirtämässä sen takarajalle. Kaivettu paikka näkyy kaivinkoneen kauhan vieressä. Käsipelillä sitä ei olisi saanut siirrettyä.

Samalla kaivatettiin pohja tulevaisuudessa rakennettavalle grillikodalle. Suunnitelman mukaan kannattaa teettää jo tämäkin tulevaa ajatellen. Jatkossa tuohon ei enää koneella pääse. Nyt sai maanvaihdot tehtyä helposti.

Siten alettiin kaivaa oven eteen 40 neliön laatoitusta. Pohjamaa on erittäin routiva, joten kaivettiin reilusti. Tämä on kuvattu portailta ja tunnelma kaoottinen, tuleekohan tästä mitään?

Siellä tuli routa vastaan, oli kovaa kaivettavaa, vaikka elettiin kesäkuun alkua.

Ennen on tienpohjiin ennemmin upotettu suuret kivet, kuin lähdetty niitä kuljettamaan pois. Ilmankos piha on ollut kuin vuoristorata keväisin. Kaunein kivi nostettiin tulevaan perennapenkkiin odottelemaan. Eikä tätäkään kiveä käsipelillä olisi siirrelty.

 Muutama kivi nostettiin talon edestä ja pihaantuloväylältä. Onneksi pihasuunnitteluasiakkaani sattumoisin tarvitsi suuria kiviä pengerrystä varten. Hän haki ne pois.

 Laatoitus seuraavaksi.

 Tästä se lähti. Projekti jatkuu. Piharemppaa osa 3 tulossa pian.

Puutarhuri vastaan lehtokotilot, taistelu alkakoon!

Lehtokotilot ovat olleet jo vuosia yleisenä riesana eteläisessä Suomessa, mutta valitettavasti ovat levinneet jo meille Kajaaniinkin.

Lehtokotilot ovat noin kahden senttimetrin pituisia ja väriltään tummanruskeita. Ne voivat syödä päivässä kasviravintoa jopa kolmasosan painostaan, vioitukset näkyvät reikinä kasvien lehdissä. Toinen tuntuva haitta lienee se että kotilot ovat runsaslukuisina ilkeän tuntuisia murskaantuessaan jalkojen alla nurmikolla. Aikuinen lehtokotilo on tehokas lisääntyjä suotuisissa oloissa. Se munii noin 40 munaa kahden viikon välein. Sateinen viime kesä oli niille suosiollinen, tälle kesälle siis on odotettavissa oikea etanahyökkäys!!

Ennaltaehkäisyssä helpoin toimenpide on pitää nurmikko lyhyenä ja kitkemällä kotiloiden herkut, voikukat ja nokkoset pihasta. Pensaiden alustat pidetään ilmavina. Perennapenkit siistitään ylimääräisestä kuolleesta kasvustosta. Kasvien tyville, kasvimaan tai oman tontin rajoille voi levittää koivutislettä, kalkkia, tuhkaa tai hiekkaa kotiloille kulkuesteiksi. Tisle-, kalkki- ja tuhkakäsittelyt pitää uusia sateen jälkeen.

Myös tarpeettomat risu- ja lehtikasat sekä hoitamattomat avokompostit olisi syytä poistaa. Kotilot viihtyvät myös ojien reunoilla, joutomailla ja pitkässä heinikossa. Näiden alueiden siistiminen pihan laidoilla heikentää kotiloiden menestymistä.

Pihassa voi suosia karkeita katteita, kivi tai koristekatteita. Kuiva ja karkea maa-aines ei ole niille mieluisa ja hidastaa liikkumista. Perennapenkeissä ja kasvimaalla voi kokeilla katteena tomaatin ja saniaisen lehtiä, siankärsämöä tai pietaryrttiä.

Etanat jättävät rauhaan yleensä akileijat, kurjenpolvet, saniaiset, villapähkämön, kultapiiskun, leimut, neilikat ja koristekrassin sekä

kasvimaalla valkosipulin ja raparperin. Yrteistä kannattaa suosia timjamia, kirveliä ja iisoppia, jotka karkoittavat luontaisesti etanoita. Erityisesti lehtokotiloille maistuvat kellokukat, kuunliljat, nauhukset ja sipulikasvit. Kasvimaalla niiden suosikkeja ovat nuoret salaatit ja kurpitsat, pavut, kylvötaimet, retiisit, kypsyvät mansikat jne.

Torjunta on aloitettava heti, kun ensimmäiset kotilot ilmestyvät!

Kotiloiden torjuntaan tarvitaan useampia toimenpiteitä ja vaatii kärsivällisyyttä. Esiintymisalueilla yhteistyö naapureiden kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Sillä etanat voivat kulkea viisitoista metriä yössä ruuan perässä.

Tehokkain tapa torjua kotilot on kerätä ne yksitellen käsin. Kotilot tuhotaan kaatamalla astiaan niiden päälle kiehuvaa vettä tai pudottamalla ne väkevään etikkaliuokseen. Kuolleet kotilot hävitetään pussissa sekajätteen mukana. Kuolleita kotiloita ei kannata jättää maahan, muutoin elävät syövät kuolleet lajitoverinsa.

Levitä salaatin ja kaalinlehtiä houkutteleviksi syöteiksi tai kasvata houkutuskasvina jotain niille maistuvaa. ’Syöteistä’ ovat lehtokotilot helppo poimia pois. Hyviä houkutuskasveja ovat kuunliljat, keltakurjenmiekka sekä salaatti.

Suosi etanoiden luontaisia vihollisia. Etanat kuuluvat siilien, sisiliskojen, päästäisten ja lintujen ruokavalioon. Vältä kasvien juurakoiden antamista muille, etanat siirtyvät siinä valitettavina kaupanpäällisinä.

Edellä mainittujen keinoja tehostaakseen voi käyttää etanoille tarkoitettuja torjunta-aineita. Torjunta-aineiden levitys olisi suotava tehdä nyt heti keväällä, ennen kuin syötävää kasvaa enemmän maasta. Muille etanoille soveltuva olutansa ei tehoa välttämättä lehtokotiloon.

Maailmalla on käytetty torjunnassa myös kuivia, käytettyjä kahvinpuruja, jota ripotellaan etanoiden valtaamaan kasvustoon. Etana ei kestä kofeiinia. Metodia on kokeiltu muutaman puutarhaharrastajan kanssa, ainakin se tepsi lasipurkissa…

Lehtokotiloiden ennaltaehkäisy ja torjunta ovat hyvää harjoitusta ja ennakointia tulevaan. Etelästä päin pohjoiseen on matkalla paljon suurempi ja nälkäisempi pahis, nimittäin espanjansiruetana eli ns. tappajaetana. Se on jo Pohjanmaan korkeudella tulossa! Kun se tänne saapuu siitä on leikki kaukana…

Kirjoitus on luettavissa KotiseutuPlus-lehdestä 16.5.2013.

Ennen ja jälkeen kuvia

Selasin eräänä päivänä vanhoja kuvia pihakohteista. Kokosin pienen kuvakavalkadin, kuinka verraten pienillä jutuilla saadaan pihan ilmettä siistittyä merkittävästi.

Tässä oli ajettu sivulle heittävällä ruohonleikkurilla siten, että heinä oli lentänyt seinän viereen. Muutamassa vuodessa siisti sepelipinta näyttää tältä.

Talon isännän taidonnäyte kestää katseita. Kivet on saumattu maakostealla betonilla ja kiveys on helppo lakaista puhtaaksi heinistä ja lehdistä. 

Talonyhtiön roskakatoksen laatat ovat heiluneet jo vuosia. Pääsyynä olematon routaeriste.

Piharemontin yhteydessä uusittiin routaeristys ja laajennettiin laatoitusta. Nyt on ilo mennä viemään roskapussia ilman pelkoa kompastumisesta.

Pihan rajauksien siistintä on verraten helppoa. Tässä oli nurmikko päässyt leviämään reunakiven yli.

Kolme marjaomenapensasta oli saada tappotuomion, kun asiakkaan mielestä niiden juurialue oli aivan liian hankala hoitaa. Pensaat oli aikanaan istutettu metrin istutusvälillä. 

Juurialue katettiin märällä sanomalehdellä ja päälle kuorikatetta. Pintojen rajaus tehtiin betonikivellä. Pensaat tulivat uudella tavalla esille. Rajanaapurikin oli kuulemma kysynyt, mistä he olivat saaneet ostettua noin suuria pensaita, vaikka pensaat ovat olleet vuosia paikassa, joka oli nähtävissä heidänkin pihalleen.  

Parvekkeen satoa

Vihdoinkin koittaa parvekkeellakin sadonkorjuu. Kesäkuussa ruukkuun istuttamani pensastomaatin taimi luovuttaa ensimmäiset aikaansaannoksensa meidän herkkusuiden nautittaviksi.

Harmittavasti ensimmäiset kukat jäivät pölyttämättä. Eihän lasitetulle parvekkeelle ja kolmanteen kerrokseen pääse minkäänlaiset pölyttäjät. Tämän huomattuani sai vesivärisivellin uuden tehtävän pölytyksen välineenä.

Puistokierros Kajaanissa

 Eräänä kauniina lauantaiaamuna kiertelin kaupungin keskustan puistoalueita ja ihastelin lajirunsautta. Suvantopuisto sijaitsee Kajaaninjoen rannassa.

 Maisema keskustaan päin. Puiston koristeomenapuissa on tänä kesänä ollut jotakin vikaa. Aikaisempina vuosina ovat kukkineet kauniisti.

 

 Puistoon on tehty runsaasti kivitöitä.

 Perennaistutuksia on kymmeniä metrejä, kukintaa koko kesäksi.

Vuorimänty, korallikeijunkukka sekä hopeahärkki muodostivat näyttävän kokonaisuuden.

Urho Kekkosen Puisto sijoittuu sekin keskustan tuntumaan, kaupungin kirkkojen väliin. Omenapuiden alla ei kasva nurmikkoa. Mittava pyöreä nauhus-jaloangervopenkki kukki alkukevään narsissein ja nyt odotellaan jaloangervojen kukintaa.

Keskellä puistoa on kuvanveistäjä Pekka Kauhasen tekemä Kekkosen muistomerkki 'Suuri Aika'. Korkeus on 8 metriä, aika vaikuttava näky. Veistos oli ensimmäinen Suomen presidentille omistettu Helsingin ulkopuolinen muistomerkki. Kajaani oli aikoinaan Kekkosen koti- ja koulukaupunki.

 

Tarhakalliokieloa, tulikellukkaa, kesäpikkusydäntä ja päivänliljaa kasvava vaikuttava penkki ei pääse kuvassa oikeuksiinsa.

Puistosta löytyi japaninruusukvitteni, vielä kukassa.

Olipa edellisestä puistokierroksesta aikaa useampi vuosi, kierros yllätti positiivisesti.