Syksyn punaista

Kävin taimistolla katselemassa syysvärejä.

Angervoissa on kieltämättä paras syysväri. 

Tataari- ja mongolianvaahterat eivät paljoa häviä angervoille.

Tämän keltakirjokanukan lehtien vaaleat osat ovatkin vaaleanpunaisia!

Syyshortensia kukki todella näyttävästi. 

Pikkutöyhtöangervo palkitsee kesällä pitkällä kukinnallaan ja syksyllä se loistaa lehdistöllään punaisena. 

Tässä  malli-istutuksen kanukassa on valkoiset marjat. Ihana kontrasti muutoin ruskanväriseen miljööseen. 

 Seppelvarpu kirkkaan oranssinkeltaisessa asussaan malli-istutuksessa.

Häikäistyin niin kauniista ruskaväreistä ja jäi omat hankinnat tekemättä, unohdin!

Kanukka marjoo...

Törmäsin tällaiseen upeuteen, kanukalla on komeat marjat!

Heinäkuun lopun kukintaa

Kultahelokki (Oenontera) aloittelee kukintaansa. Sekin on levinnyt edellisestä kesästä huomattavasti. Keltaiset kukat ovat silmiinpistävän kirkkaat.

Ritarinkannus (Delphinium) nousee uljaasti kaiken muun yläpuolelle. 

Mooseksenpalavapensas saa kasvurauhan. Mutta on niin kaunis. 

Kellopeippi vasta suunnittelee kukinnan aloittamista. Niin ihana uusi tuttavuus. Näin loppukesälle harvinainen valkokukkainen perenna, mikäli ei lasketa valkoista syysleimua.  

Vierailulla

 Nukkapähkämön kasvusto.

Koristemansikka Pink Panda.

Pystyhanhikki

Akileijoja

Alppipiikkiputki kukkii jonkun ajan päästä, mutta kasvi tässäkin vaiheessa hauskan näköinen.

Ritariperhonenkin piipahti. Vierailut toisten puutarhoissa ovat ylen piristäviä. 

Kieloaika

 Nyt alkoi kieloaika!

Jänöjussin ja minun eriävät suunnitelmat

Siellä se jänöjussi muistelee viime kesää. Tuolta sai syödä vatsansa piukeaksi salaattia, ruiskukkaa sekä morsiusharsoa.

Tänä vuonna taisteluun käymme uusin suunnitelmin. Salaatti istutetaan pieniltä hampailta piiloon pienoiskasvihuoneeseen.  Saas nähdä kuin käy.

Kuume kasvaa vähitellen

Talvella virlä mietin, että en kylvä paljoakaan kesäkukkia työkiireisiin vedoten. Mitta nyt jo on ensimmäisen ikkunan edusta tynnä. Lisää tulossa.

Kuurakukka

Hiihtoretkellä törmäsin hienoihin kuuramuodostelmiin pajukossa.

Seuraavana päivänä näitä ei enää ollut. Olisin kuvannut lisää. 

Pimeä pihamaa kaipaa valoa ja kekseliäisyyttä

Artikkeli Kainuun Sanomissa 22.11.14. Toimittaja kävi jututtamassa talvisen pihan koristuksesta. Tällainen juttu siitä sitten tuli. Juttu nähtävissä Kainuun Sanomien nettilehdessä, mutta valitettavasti maksullisena kokonaisuutena.

Erilaisia jäälyhtyjä

Mummoni vanha kukkapöytä löysi paikkansa kuistilta talviasetelman alustana. Asetelmassa on kaksi pientä callunaa sekä erilaisia sammalia sekä jäkäliä. Lisäkoristeina oksankarahka sekä vanha kivinen verkonpaino. Ajatuksena on, että koristeita voidaan muutella sesongin mukaan. Jotain lisäefektiä asetelma kaipasi.

Jäädytin pakastimessa maitopurkissa vettä. Purkki oli pakkasessa vajaa 12 tuntia. Se ei ollut jäätynyt kokonaan vaan sisälle oli jäänyt tuikkukynttilän kokoinen kolo hyyhmää, jonka poistin. Tällainen  se oli heti silloin pakastimesta otettuani. 

Nyt kaksi viikkoa myöhemmin se on lauhalla kelillä sulanut tämän näköiseksi.

Kynttilä tietenkin sulattaisi jään nopeammin, en ole raskinut polttaa siinä kynttilää. Patterikynttilä ei sulattaisi jäätä niin nopeasti. 

Toisen jäälyhdyn tein laittamalla veden pieneen silikoniseen kakkuvuokaan. Tähän käytin kylmää kraanavettä suoraan hanasta, harmikseni jäästä tuli sameaa. Jäälyhdyn asetin laakealle vadille ja alle kuusenhavuja. Nämä havut on kuusikon hakkuuaukealta haettu, latvaoksistoa.  

Jään sisään jäädytin pihljanparjoja. Ne tulevat mukavasti esille jään sulaessa. Kun vielä tuo jää olisi kirkasta...