Toisten pihoissa

Muutama vilkaisu parille pihalle, jossa piipahdin. 

Ihania kerrottuja ja ei niin kerrottuja akileijoja. 

Sulkaneilikka.

Isolaukka.

Siperiankurjenmiekka.

Iitin Tiltu. 

Ketoneilikka.

Marskinlilja.

Papulanruusu.

Ruusu Tarja Halonen.

Tarhalevisia.

Toisten pihoissa vierailun jälkeen itsellä on paljon uusia kasvien hankintahaaveita...

Omenapuiden kukintaa

Joka vuosi omenapuiden kukkiessa haluaa ikuistaa kukinnan, se tuntuu aina yhtä ainutlaatuiselta, niin tänäkin vuonna.

Kajaanin kaupungin  Urho Kekkosen puiston koristeomenapuutkin tänä vuonna vertaansa vailla.

Kiehtovia kiemuroita

 Kotkansiipi (Matteuccia srtuptiopteris) on alkuun kiehtovan näköinen omintakeisen lehtien aukeamistavan vuoksi. Nyt toukokuun lopulla tilanne on tämä.

Tässä edellisen vuoden kasvusto. Se vaan tihenee vuosi vuodelta ja maavarsien levittäänä se nousee  jo nurmikostakin. Kaikesta huolimatta suosikkejani...

Piharemppaa osa 3

 Kesäkuun alussa 2013 kaivettiin pääoven edestä suuri kivi. Se nostatettiin kaivinkoneella perennapenkin katseenvangitsijaksi.

Nyt vuotta myöhemmin jatkamme perennaryhmän tekemisellä.

Saimme tuttavalta joutilaita kiviä metsänreunasta. Osa oli aivan huippuja, leikattuja kiviä. Parhaat kivet paraatipuolille.

Multaa haettiin muutama kuorma paikalliselta puutarhalta. 

Pallotuija on ollut valeistutuksessa kasvimaassa entisestä istutusryhmästä pelastettuna.

 Lipputangolle pääsee käytävää pitkin. Ruohosipuli on jo löytänyt paikkansa käytävän päästä.

Kiven takana rajalla vuosi sitten kaivettu valkoinen pihasyreeni osoittaa elossaolon merkkejä.

Laatoitukseen on tehty yhteiseltä Rhodokelta matkalta kerätyistä kivistä oma muisto.

Siilikin tykästyi istutusalueeseemme heti sen valmistuttua. Niinpä aloimme ruokkia sitä aina iltaisin klo 21 tämä saapui makupaloja etsimään.

Riippapihlajan leikkaaminen

Kävin leikkaamassa ystäväni riippapihlajaa. 

Siitä typistettiin: 

1. talven aikana vioittuneita oksia

2. maahan asti olottuvia oksia

3. hankaavista oksista toinen 

4. pystyyn kasvavia oksaia

5. sisällepäin kasvavia oksia, näin saatiin ilmavuutta  

6. liian tiheää kasvua

Lopputulos on hieman karsitumpi. Kerralla ei voinut leikata kaikkea. Puuta ei oltu leikattu kertaakaan, niinpä ensi vuodelle jääkin hieman lisää leikattavaa.

Kelloköynnös korkeuksissa

Kasvatin muutaman kelloköynnöksen, kuten monena vuonna aiemminkin. Omani parvekkeella ja ruukuissa eivät suostuneet tai ehtineet kukkimaan. 

Annoin äidilleni taimista kaksi.

Se ei tarvinnut mitään tukiverkkoja. Itse nosti itsensä korkeuksiin. 

 Toinen lähti kiipämään kohti korkeuksia. Ja ensimmäiset kukatkin se teki vasta yli kolmen metrin korkeuteen, kuin kiusallaan.

Kasvupaikka kelloköynnöksellä on vanhana navetan seinusta, jota on lannoitettu menneinä vuosikymmeninä palaneella karjanlannalla. Ilmansuunta on etelä-lounaaseen.

Kasvi jaksaisi kasvaa porskuttaa edelleen, mutta ensinnäkin navetan katto tulee vastaan viidessä metrissä ja syksy menossa jo lokakuussa.

Uusi kasvituttavuus, Valkokletra

Törmäsin tässä viime kuussa taimimyymälässä minulle täysin uuteen kasviin. Hyllyssä pensaan valkoinen, tähkämäinen kukintao herätti ansaitun huomion. Samassa ilmassa leijui kukinnon miellyttävä tuoksu. Taimen kohdalla luki Valkokletra (Cletra alnifolia 'Hummingbird'). Nimi ei sanonut minulle, puutarhurille mitään! Siispä alettiin kaivelemaan tietoa... Mutta sitäpä löytyikin tosi niukasti....

Valkokletra on pyöreähkö ja tiivis pensas. Korkeutta pensaalla on 60-80 cm. Lehdet ovat kiiltävät ja tummanvihreät. Kukinnot ovat tähkämäisiä pajuangervon kaltaisia, yksittäiset kukat avautuvat tyvestä kärkeen päin. Kukinta-aika on verraten pitkä heinä-elokuun aikana. Tuoksuvat kukinnot houkuttelevat perhosia. 'Hummingbird' on valko- ja 'Ruby Spice' on vaaleanpunakukkainen.
Valkokletra viihtyy luetun perusteella parhaiten hieman kosteassa ja valoisassa paikassa, sietää puolivarjoa. Menestysvyöhykkeeksi mainitaan I-III(IV), joten meillä V-vyöhykkeellä hieman epävarma menestyjä. Hyvin suotuisalla, suojaisella paikalla vois hyvinkin menestyä.

 

Mitähän tässä pensaassa on erikoista, kun siitä on vaikea saada tietoa? Vai onko se niin uusi, ettei kirjallisuuskaan sitä vielä tunne? Viljelykasvien nimistöstä sen kyllä löytää. Tuntuu niin kiehtovalta vaihtoehdolta, että saatanpa kokeilla ensi kesänä, vaikka onkin täällä pohjoisessa hieman arka. Lieneeköhän kenelläkään kokemusta valkokletrasta?

Viherverhot keittiön ikkunassa

 Kasvatin siemenestä muutaman kelloköynnöksen ja istutuin ne suuriin ruukkuihin  kiipeämään pajutötteröitä vasten.

 Ne lähtikin kiipeämään parvekkeen kattoon asti, lämmittimen ympärille. Minulla olis siten keittiön ikkunassani sekä sivu- että yläkappa.

Kukkimaan tämä ihanuus ei ehtinyt, mutta oli siitä viherverhona kuitenkin suuri ilo. 

Verenpisara poksuteltavissa

Mummollani oli aikoinaan tällainen verenpisara. Hän oli siitä hyvin tarkka, lapset eivät saaneet koskea siihen... palleroverenpisara...

... ukki oli aina kovin leikkisä kun töiltään ehti, hän neuvoi meille kuinka saadaan mukava poksahdus, kun puristetaan pallomaista suurta avautumaisillaan olevaa nupua ...

... mummo koetti varjella sitä meiltä lapsilta, koska me saatettiin ukin neuvomana käydä salaa poksuttelemassa nuppuja, POKS POKS...!

Nyt ei vain raski poksutella. Enkä ole edes omalle tyttärelleni tuota neuvonut.