Minikurkkuja minikoossa

Härkäpapu on jo kukassa. Saamme sentään muutaman palon satoa. Siinä kävi näin...

Kasvimaan yhteen kasvulaatikkoon kylvettiin härkäpapua kaksi riviä. Kuitenkin kasvuun lähti vain rivien äärimmäiset taimet. Joten nyt laatikossa kasvaa ja kukkii viisi papua, yksi joka nurkassa ja yhdessä nurkassa kaksi.

Keskelle  jäi iso alue tyhjää, joten istutin myöhemmin siihen kolme minikurkkua, niihin fiiliksiin pääset TÄSTÄ.

Hamppukatetta lisäsin pari päivää sitten kun huomasin miniatyyriset puolen sentin mittaiset kurkunalut alttiina mullalle. Sadettakin oli luvassa. 

Tästä huomaat kuinka pienistä aluista oli kyse. Ja miten karkeilta lohkareilta multa näyttää. Tuohon kun olisi vielä saatu rankkasade...

Olen taas suuresti ilahtunut tämänkin minulle uuden kasvatettavan kasvin edistymisestä. Nyt vain odotellaan ajan kulumista On tämä kasvattaminen mielenkiintoista...

Kurkkumaistiaiset, oma vastaan osto, kuinka kävi?

Eilen maisteltiin oman kasvihuoneen ensimmäistä kurkkua. Mukana arvostelemassa lukiolainen tyttäreni ja hänen ystävänsä, toisinaan hyvinkin tarkkoja mitä suuhunsa laittavat.

Makutestissä mukana paikallisen puutarhan kurkku vasemmalla. Sitä ostamme aina kun sitä on tarjolla. Se on mielestämme ollut parasta mitä paikallisissa marketeissa myydään. Ulkolaista emme ole ostaneet vuosiin.

Oikealla on oman kasvihuoneen kurkku. Ensimmäinen lajissaan. 

Raati totesi yksimielisesti, että oma kurkkumme oli maultaan hieman makeampi. Niinpä ostokurkku oli oman kurkkumme maistelun jälkeen vetisen makuinen.  Rakenne ja tuntuma suussa oli samanlainen. 

Oma kurkku vei selkeän voiton. 

Oikein tyytyväisenä seuraan seuraavien kurkkujen kasvua, tai siis oikeastaan vesi kielellä odottelen...

Kate kasvimaalle

Olen aiempina vuosina harrastanut kasvimaalla katteen käyttöä, helpoin omakotiasujalle se oli yksikertaisimmillaan nurmikon leikkuujätteen hyödyntämistä. Muutaman vuoden katteen käytön jälkeen multa kasvoi enemmän rikkaruohoa (heinää, voikukkaa, rönsyleinikkiä jne...) kuin kylvettäviä kasveja. Loppukesästä, kun nurmikon leikkuujätettä tullut riittävästi rikat alkoi kasvaa katteen läpi. 

Nyt uudessa kasvimaassa en ole käyttänyt ruohokatetta. Raparperin alle kylläkin olen silpunnut katteeksi kaikki sen lehdet. 

Tässä päivänä muutamana netissä tuli vastaan mainos hamppukatteesta. Totesin sen ainakin olevan rikkaruohovapaata. Olisi myös sataprosenttisesti kotimainen tuote, eikä hinnan kirossa. Etanatkin karttaisivat katetta. Syksyllä voisi kääntää katteen mullokseen. Olin kahden vaiheilla, jäin miettimään. 

Kunnes eräänä päivänä sain viestin pihaharrastajatuttavaltani. Hänen kanssa tilasimme pari laatikkoa. Kokeillaan sitten. Laatikko ilmestyi pihalleni. 

Katsotaanpa kuinka salaatin lehdillä juhlivien etanoiden käy, kun salaattipenkki ympäröidään katteella. 

Isosta laatikosta riittää katetta levitettäväksi joksikin aikaa...

Nyt salaattikin pysyy sateella siistinä eikä tule multaroiskeita. Purjokulta on edelleenkin hyvin laihanlainen. 

Kyllähän tuo kasvimaa ainakin hieman siistimmältä näyttää. 

Lumipalloheisi loistaa

Ihmetellä pitää, lumipalloheisissä ei ole ollut kirvoja koko kesänä. Kukinta on juuri siksi ollut hyvin vaikuttavaa.

Pihapiian omalta pihalta on lumipalloheidet pitänyt hävittää heisinälvikkään toukkien vuoksi. Myrkyttäminenkään ei oikein auttanut, kun elukat kulkeutuivat naapurustosta uudelleen. Koko meidän asuinalueella ei ole juurikaan enää lumipalloheisiä. 

Siksi käyn maalla ihailemassa äitini lumipalloheittä (Viburnum opulus 'Pohjan Neito').  Maaseudun etuna on, ettei kaupunkivitsausukset, lehtokotilot ja heisinälvikkäät esiinny siellä ollenkaan.

Lumipalloheiden oksat taipuvat kukkien painosta luokille.

Alaviistosta kuvattuna saa kukkapallot parhaiten esille.

Auringon puolella kukinta oli hieman maitillisempaa. Siellä alkaa kukinta olla jo ohi ja pensaan juurella terälehdet kuin lumena maassa. 

Hyviä uutisia kasvihuoneelta.

Kasvihuoneen ensimmäinen kesä on edennyt yllättävän lupaavasti. 

Kasvihuoneen kasveista olen aiemmin kasvattanut vain tavallista basilikaa, chiliä ja ruukkutomaattia. Kasvien esittelyyn pääsee TÄSTÄ.

Työkiireiden vuoksi olen käynyt kasvihuoneessa tällä viikolla muutamana päivänä vain pikaseltaan lisäämässä vettä kastelujärjestelmään. Tänään kasvihuonessa oli yllätyksiä tarjolla... 

Kasvihuonekurkussa on jo neljä yli 20 senttistä kurkkua tulossa sekä kymmenkunta pienempää. Olen hämmästynyt kasvatuksen helppoudessa ja vauhdista, jolla kurkut kasvavat.  

Punainen paprika on juronut jo pitkään, liekö odottanut lämpimämpiä kelejä ja vihdoin todennut että tälläiseen viileään kesään on tyydyttävä ja kasvuun ryhdyttävä.  Vai liekö matala lajike? Tämä kasvi on hädin tuskin 30 cm korkea.  Kaikesta huolimatta tänään se oli aukaissut ensimmäisen kukkansa!

Ruukkutomaatissa on ensimmäinen tomaatti punertumassa. Piti ensin yli viikko sitten poistaa melkoisesti lehtiä kukkien ja tomaattien edestä.

Olisiko runkotomaatin hedelmissä jo hivenen punerrusta havaittavissa?

Pienilehtinen basilika kasvaa niin tiiviin pallomaisesti, ettei tuosta raski edes salaattiin ottaa...

Runkotomaatit kukkivat runsaasti. Satoa tiedossa, sitten joskus... kiva!

Kaikkein suurin yllätys oli molemmat heräteostomaissini. 

Molemmissa on tulossa lehtiruusukkeen keskeltä kukkatähkä! Nyt eletään mielenkiintoisia aikoja. En osaa odottaa yhtään, mitä sitten tapahtuu...

Kotipuutarhurin homma on toisinaan niin palkitsevaa ja yllätyksiä täynnä. Tämä päivä oli niitä täynnä. 

Sadon kuivatusta

Leikkasin toisen ruohosipulipuskistani sängelle. Edessä kuivaaminen. Kaupassa kuivattu ruohosipuli on niin ruokottoman kallista, että olen itse kuivannut aina tarvitsemani. Siinä ei pieni kuivausprosessin sähkökulutus haittaa. Silti jäädään plussalle.

Ruohosipuli ehti kukalle. Keräsin kukat maljakkoon. Ne vain piti siirtää sisältä ulkokuistille, kun haisivat niin voimakkaalle sipulille. Ei sipulin hajussa/tuoksussa mitään vikaa ole mutta rajansa kaikella. 

Sipulisilppua tuli pari litraa.

Reilu neljä desiä pellille ja uuniin 60-80 asteeseen. Uunin luukku raolleen, käytin luukun väliin kiilattavaa veistä. Näin kosteus pääsee pois uunista. Aikaa kuivumiseen meni reilu tunti pelliltä. 

Taustalla erä basilikaa odottamassa samaa käsittelyä. 

Syreeniaika

Unkarinsyreenikin jaksaa vielä kukkia. 

Tämä pihamme pensas tai sanokaamme pensasmainen puumme, on todella vanha. Korkeutta sillä oli parhaimmillaan yli viisi metriä ja leveyttä aidan myötäisesti reilu kuusi ja toisinpäin ainakin neljä. Aidan vieressä ollessaan se oli painanut ja kallistanut raja-aitaamme sekä tunkenut oksansa aidanraoista.

Keväällä sahattiin aidan rakoihin jumittuneet oksat, etteivät särkisi aitaa sekä puolet rungoista pois. Luit oikein, rungoista. Paksuimmat olivat reiden paksuisia. 

Katsotaan nyt miten pensas uusiutuu ja millainen kukinta saadaan...

Vanhaa ja tulevaa kukintaa

Tähän aikaan kesästä tuntuu kaikki kasvavan ja kukkivan niin nopeasti, että perässä ei tahdo pysyä.  Niistä nauttiminen jää niin nopeaksi iloiksi. Onneksi tilalle on nousemassa uusia kukkijoita.

Vuorikaunokki (Centaurea montana) kukkii uudelleen varsinaisen kukinnan jälkeen kun vanhat kukinnot poistaa.  

Valkoinen särkynytsydän on kukkinut ennennäkemättömän runsaasti. Paras kukinta alkaa olla pian ohi.

Uusimpia hankintojani on perhoangervo. Tämä (Gillenia trifoliata) palkitsi istuttajansa kukinnalla.

Pinkin särkyneensydämen (Lamphrocapnos spectabilis) kukinta on jatkunut pian kolmatta viikkoa. Oikealla kesäpikkusydän (Dicentra spectabilis) on antanut parastaan pitkään, eikä loppua näy. 

Rönsyleimun (Phlox stolonifera) on komea vain hetken, sitä pitää kurittaa aika-ajoin voimakkaastikin, kun meinaa levitä liiankin laajalle. Istutusryhmä on mielestäni liian pinkki kun leimu ja pikkusydän kukkivat vietekkäin yhtäaikaa.  Vaatii ilmeisesti siirtotoimenpiteitä kohteena lienee leimu. 

Heidinkukan ( Cortusa mathiolii) kukinta on jo ohi...

Akileija (Aquilegia vulgaris) yllätti ja kukkii kultapiiskun seassa. Salaa teki nuput ja yllätti kukinnallaan.  Kiva yllätys. Perennapenkissä on vain violettina ja tahtoo levitä ongelmaksi vaikka on kukkineet kukat poistettu.

Onneksi on jotain mitä odottaa. Jättipoimulehti  (Alcemilla mollis)  lunastaa lupauksensa joka vuosi. Vaikka keväisin kasvuunlähtö on niin hidasta ja huononnäköistä. Niin ne vain pompsahtavat kasvuun. 

Istutin loistojasmikkeen (Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä') viereen muutama vuosi sitten kultahelokkia (Oenonthera fruticosa). Nyt jasmikkeen kasvaessa helokki onkin jäämässä alle. Tämä oli niin hauska näky, jasmikkeen alaoksien nuput helokin lehtien seassa kuin pippurit tai pikkupallot. Eivät kukkine yhtäaikaa, se olisi muutoin hauska näky. 

          Nyt kukintaa aloittelevat mm. verikurjenpolvi (Geranium sanguineum),

jalopähkämö (Stachys macrantha) 

   ja tarha-alpi (Lysimachia punctata). Mielestäni jo selkeitä loppukesän kukkijoita. 

Jos saisi jotenkin hidastettua tätä kesän kulkua että saisi nauttia tästä kaikesta hieman pitempään...