Kokemuksia bokashista

Hankin Bokashi-aloituspakkauksen vuosi sitten keväällä.

Bokashi on keittiöjätteen eräänlainen käsittelytapa, jonka oheistuotoksena saadaan nestemäistä lannoitetta ja lopputuloksena multaa. Tämä kaikki voidaan tehdä sisätiloissa, soveltuu siis myös kerrostalossa tehtäväksi. 

Prosessi perustuu fermentointiin eli hapattamiseen ja on lähes tuoksuton. Tuoksu mikä tulee on mieto, happamahko.

Asia tuntui alkuun hieman työläältä kaikkine kuvioineen, mutta siitä on tullut jo vaivatonta arkirutiinia. Mutta niinhän se tahtoo alussa olla kaiken uuden kanssa, koetaan työlääksi. 

Bokashi-alotuspakkauksessa (n. 100€) oli kaksi hanallista ja kannellista keräyssankoa. Mukaan tuli myös 3kg rouhetta, mittalusikka sekä työväline jolla painellaan biojäte tiiviiksi sankoon. Keräyssankoja on kaksi siksi että toista täytetään, kun toinen muhii täynnä.  Sankojen alaosassa on vihreä hana ylimääräisen nesteen poistamiseksi. Ja sehän on parasta lannoitetta. Talviaikaan sen voi pakastaa ja sulatella tarpeen mukaan.

Sankon pohjalla on irrotettava ritilä, jonka läpi ylimääräiset nesteet valuvat sankon pohjalle.

Nestettä lasketaan hanasta muutaman päivän välein ja on oivallista lannoitetta, joka lantrataan veteen suhteessa 1:100. Lannoite käy niin sisä- kuin ulkokukillekin, pensaille ja kasvimaalle. Toimii. 

Ritilä peitetään sanomalehdellä, jotta reijät eivät tukkeudu ja jäte ei valu nestesäiliöön.

Ruokajäte kerätään erilliseen kompostikuppiin, josta se tyhjennetään keräyssankoon. Teen sen iltaisin ennen nukkumaanmenoa.  

Ruokajäte tiivistetään keräysastiaan ja päälle ripotellaan mikrobikannan sisältävää raetta, joka saa aikaiseksi jätteen fermentoitumisen. Raetta annostellaan ruokalusikallinen jätelitraa kohti. 

Sankon kantta ei ole suotavaa availla useammin kuin kahdesti päivässä. Prosessi toimii ilmattomassa tilassa. Kantta sulkiessa suhautetaan ilmat pois.

Raetta saa Suomesta muutamasta kivijalkaliikkeestä sekä nettikaupasta. Onneksi jälleenmyyntipaikkoja tulee koko ajan lisää systeemin yleistyessä. Rouhetta voi tehdä itsekin, mutta sen tekinen on toinen juttu. 

Kun astia täyttyy sen annetaan levätä / tekeytyä kaksi viikkoa. Siitä saadaan silläaikaa laskettua suotonestettä eli  pissiä vielä useasti. 

Ylläoleva kuva on juuri kahden viikon muhimisen jälkeen avatusta sankosta.

Tekeytymisen jälkeen sanko tyhjennetään multatehtaaseen.  Se on minulla suuri ulkona oleva saavi. Olen nähnyt kannellisia multatehtaita jopa sisällä, etenkin talvella. Multautuminen on nopeampaa lämpimässä. 

Jäte sekoitetaan yhdessä samankokoisen multamäärän kanssa. Mullan pitää olla maasta otettua, jossa on maan omat mikrobit mukana, ei siis pussimultaa mikä muutoin olisi ollut ylen kätevää. Multakerros ripotellaan vielä päällimmäiseksi. Kansi päälle ja annetaan mullan mikrobien tehdä tehtävänsä muuttaa jäte optimioloissa parissa viikossa mullaksi. Ja jätetään muhimaan. Seuraavalle sankolliselle tehdään samoin, sekoitetaan ensin jo olevan maamassan kanssa ja multakerros päälle. 

Tässä täysi multatehdas, kun se on levännyt  kuukauden viimeisen täytön jälkeen.

Minulla on talveksi ulkona edullinen muovinen kompostilaatikko, johon heitän tavarat vain kerroksittain. Keväällä multautumisprosessi käynnistyy uudelleen muutaman kääntökerran jälkeen.

Multa on käytettävissä istutuksiin, kukkaruukkuihin. Sitä on kuitenkin hieman 'lantrattava' 50:50 suhteessa muun mullan kanssa, sillä se on melkoisen vahvaa. 

Olen ollut järjestelmään erittäin tyytyväinen. Mullan tarve on ollut sen verran suurta, ettei ihan omavaraiseksi asian suhteen koskaan päästä. Meidän ruokakunnassa on vain kolme henkeä.

Keräyssanko on ollut keittiössä työtason alla, johon on ollut helppo tyhjentää kompostikuppi. Mieskään ei nikotellut pitkään, kun annoin Bokashin saapumisilmoituksen jälkeen nipun tulosteita asiasta. 

Nyt ei ole tarvinnut juosta ulos roskiksille viemään pussukkaa biokeräykseen. Sen lokero täyttyi aina hetkessä ja helteillä haisi. Meillä tulee paljon kasvisten ja hedelmien kuoria. 

Samalla lopetettiin biojätteen keräyspalvelu, joten siinä tuli hivenen säästöä. 

Systeemi on lähes hajuton. Kun keräysastian avaa, niin tuoksu on lievä, ja hapahko. 

Tämä menee välillä ihan pöhköksi koko harrastus. Olen kuljettanut työeväänä olleiden omenoiden kuoret kotiin omaan bokashiin. Enkä ole ainoa, enkä pahimmasta päästä. En sentään kerää työkavereilta omenan kuoria, ainakaan vielä ;) .