15. kesäkuuta 2010

Perennaryhmä, viherpeukalon taidonnäyte

Kolumnini 16.6.2010 Kotiseutu Plus-lehdessä


Näinä aikoina viherpeukaloiden sormet syyhyävät ja katseet ovat jo pihan istutuksissa. Eurot virtaavat puutarhaliikkeisiin ja uudet kasvilöydöt kotipihoille. Jotta rahoille saisi parhaan mahdollisen vastineen, on istutusten laadinnassa huomioitava monia asioita onnistuneen lopputuloksen saamiseksi. Perennapenkin perustaminen vaatii hieman asiaan perehtymistä.

Perennoja valitessa on hyvä selvittää niiden erilaiset vaatimukset mm. valontarpeen ja kasvualustan suhteen. Paahteen perenna kun ei viihdy varjossa eikä kosteikkokasvi kivikkoryhmässä.

Valitsemalla eri aikaan kukkivia kasveja saadaan penkkiin näyttävyyttä pitkäksi aikaa. Kukinnan väri on taas makukysymys, toiset pitävät räiskyvistä väreistä, toiset hillitystä valkoisesta. Tärkeintä on että sävyt sopivat omistajan silmään. Perennapenkki on hyvin rajallinen tila luoda jatkuvaa kukintaa. Sen vuoksi kasveja istutetaan limittäin siten, että myöhemmin kukkiva perenna aikanaan peittää lehdillään jo aikaisemmin kukkineen, Esimerkiksi krookus- valkovuokko-pioni-yhdistelmä.


Lisäksi kasvien lehtimuodoilla ovat merkityksensä. Toisilla kasveilla pääasia onkin näyttävä lehdistö (kuunlilja, valeangervot, kotkansiipi). Suosimalla myös erilaisia lehtimuotoja saadaan ryhmään näyttävyyttä. Esimerkiksi vierekkäiset kapealehtiset päivänliljat ja siperiankurjenmiekat tekisivät penkistä suikalemaisella lehtimassallaan levottoman. Kun väliin istutetaan toisenmuotoisen lehtimuodon omaavaa kasvia, asetelma rauhoittuu huomattavasti. Perennojen lehtien värityksissä on myös eroja. Vihreyden keskeltä siellä täällä oleva vaalearaitainen, punertava tai harmahtava kasvusto erottuu edukseen. Tässäkin on muistettava maltti, jotta vältyttäisiin liian levottomalta vaikutelmalta. Suosimalla syysvärityksen omaavia perennoja, saadaan oman lisänsä perennapenkin syysilmeeseen.

Kasvien lopullinen koko, kasvutapa ja leviävyys on myös hyvä selvittää. Tiedetään istuttaa suuremmat kasvit penkin taka-alalle sekä matalat eteen. Leveäkasvuisille perennoille on annettava kasvutilaa, kun taas kapeakasvuiset voi istuttaa lähekkäin.

Istuttamalla ryhmään useampi kappale samaa kasvia saadaan penkkiin näyttävyyttä, selkeyttä ja helppohoitoisuutta. Tällöin vältytään penkin tilkkutäkkimäiseltä kirjavuudelta.

Perennaryhmän kasvien istutusjärjestys määrittyy sen mukaan, mistä suunnasta sitä eniten tullaan ihailemaan. Tällöin tulevan penkin etureunassa ovat matalammat ja takana korkeammat kasvit. Tietenkin säännöt on tehty rikottaviksi, joskus korkeampi kasvi matalan edessä voi olla mielenkiintoinen poikkeus...

Perennojen lisäksi ryhmään voidaan saada uutta ideaa luonnonkivillä tai istuttamalla sekaan pikkuhavuja tai pensaita. Myös yksivuotisilla kesäkukilla voi tehdä tilapäisiä väli-istutuksia.

Perennoille suositeltuja istutusvälejä on syytä noudattaa. Kasveilla menee muutama vuosi päästäkseen kasvultaan normaaliin kokoonsa ja loistoonsa. Jos kasvit istutetaan liian tiheään, kasvusto kasvaa umpeen liian nopeasti. Tällöin kasveja on syytä harventaa, muutoin ne eivät pääse oikeuksiinsa kauniine kasvutapoineen. Ja sehän on tuhlausta jos mikä!

Koko kesän kukkiva, monipuolinen ja näyttävä perennapenkki on todellakin viherpeukalon jalokivi, tekijänsä taidon ja tiedon mitta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos vierailusta ja kommentista blogissani. T. JaanaS, Pihapiika

Runollinen, ihana voipallo

Kullero (Trollius europaeus) on kuulunut lapsesta pitäen ehdottomiin lempikukkiini. Silloin lähinnä ihailin kulleroita luonnossa. Koti...