Matkalla huomioitua

Viime viikolla sain piipahtaa Belgiassa. Erilainen puutarhakultuuri näkyy heti. Se että Kainuun maakunnan kokoisella alueella asuu 11 miljoonaa asukasta, näkyy kaikessa kaupunkimaisessa rakentamisessa. Pihat ovat pieniä, naapurit lähellä. Kadut kulkevat tiiviisti asutuksen keskellä. 

Siistit muotoonleikatut pensaat, typistellyt puut ja geometriset istutukset ovat vallitseva käytäntö. Hoitamaton piha oli oikeastaan poikkeus. Myös yritysten piha-alueet olivat erittäin usein hoidettuja, ne ovat siellä osa yrityksen imagoa.

Ympäristöön on selkeästi kiinnitetty huomiota eri lailla kuin Suomessa. Suomessa suuren osan vuodesta maan ja kasvit peittää lumi ja auratulle lumelle on oltava ympäristössä tilaa. Belgiassa lunta voi tulla muutaman kerran vuodessa ja sekin sulaa nopeasti pois. Kaikki istutukset on näkyvillä ympäri vuoden. Leikatuissa aidoissa paljon ikivihreää puksipuuta ja marjakuusta.  

Kun tontit ovat pieniä ja naapurin seinä hyvin lähellä, olisi tarve aitaan, näkösuojaan ja varjostukseen. Matkalla olen törmännyt muutamaan hauskaan ideaan. Istutetaan puita tietyin välein ja taivutetaan oksat sivuille sitoen ne vaakasuoriin rimoihin. Vuosien saatossa saadaan kapeaankin talojen väliseen solaan korkea ja tiivis näkösuoja ja kenties rakennukselle myös varjostusta.

Kapean ja helppohoitoisen aidan saa rakentamalla ensin verkkoaidan ja istuttamalla sen juureen murattia, joka kasvaa kasvaa siihen erittäin hyvin tiiviiksi verkon peittäväksi. Aidan leveys on maksimissaan ehkä 10 cm.  Kapeaan tilaan hyvin sopiva. 

Varjostusta voidaan saada aikaan myös sitomalla kolme pitkää keppiä puun latvaan halutulle korkeudelle ja taivutetaan latva ja kaikki oksat kiinni vaakasuoriin rimoihin. Tarkoituksena saada oleskelualueelle puun alle sateenvarjomaista varjostusta. 

Suomessa harrastetaan pensaiden muotoonleikkaamista vain pensasaidoissa. Istutukset ovat vapaamuotoisempia ja vapaasti kasvavia. Jos haluamme näkösuojaa ja tilaa on niukalti, istutamme leikattavan pensasaidan tai pystytämme puuaidan. Korkeammaksi näkösuojaksi ja varjostajaksi istutamme säleikköpuun sijasta esimerkiksi vapaasti kasvavan pihlajan ja toivomme sen kasvavan riittävän nopeasti riittävän suureksi. 

Miten nuo ideat istuisivat Suomeen? Täällä on kyllä tilaa puiden ja pensaiden kasvaa ja kultuuri on suosinut enemmän vapaata luontaista kasvua.  Mutta ajatuksena säleikköpuurivi puuaidan yllä voisi olla ainakin huomiota herättävä näky!

Vastan tuoksua talveksi

Meillä on vuosittain tapana tehdä muutama saunavasta pakastettavaksi.

Meidän vastasten hakureissu on aiempina vuosina ollut juhannuksen tietämillä. Tänä vuonna kesä on himpun edellä ja toisaalta olimme eilen lakkasuon kukintatilannetta katsastamassa ja tuumattiin jotta miksei voitaisi nyt tehdä vastat talveksi.

Vastat kääritiin mahdollisimman tiukkaan pakettiin talouskelmuun ja laitettiin pakastimeen mahdollisimman pian. Tiiviinä pötkönä eivät vie pakastimesta paljoakaan tilaa.

Kuinka mukava onkaan joulusaunassa oikea, aito koivuvastan tuoksu. Meidän huushollissa muut saunavastat käytetään joulun lisäksi pääsiäisenä ja muina erityisinä saunahetkinä esimerkiksi vieraiden kanssa. Tunnelma on aina juhlallinen.

Juhlallisia kukkia

Elävät kukat juhlistavat juhlan. Viime päivinä olen saanut olla osallisena muutamassa juhlassa.

Työkaverini läksiäisiin oli paikallinen pitopalvelu tehnyt tällallaisen kermakakun.  Kukkaihmisenä pidin kovin. 

Itse olen ollut kukilla koristelussa tylsä orvokinkukkakranssi -aiheentekijä, nyt taitaa tulla asiaan muutos.

Onni on lempikukkia piha täynnä

Kuvasin tässä yksi päivä omaa pihani kasveja ja niiden kukintaa. Jokaisen kuvan kohdalla totesin että tämän olevan lempikasvini. Särkynytsydän (Lamphrocapnos spectabilis) on kuulunut jo useamman vuoden suosikkeihin. Samassa penkissä on se myös valkoisena mutta on myöhemmin kukassa. 

Poimulehti (Alchemilla mollis) on kaunis jo lehtimuodoltaankin. Kukintoja olen käyttönyt kimpuissa ja lehtiä mansettina. Täydessä kasvussa siitä tulee ihanan vihreä peittävän tiivis kasvusto.

Se, että pidän tuomesta (Prunus padus) liittynee lapsuusaikaan, kun sen kukinta osui syntymäpäivieni aikaan. Nykyään kukinta harvoin osuu enää niin myöhäiseksi, ilmastonmuutoksen tuoma vaikutus. Tuomea mme nyt ei ole varsinaisesti pihaan istutettu. Todennäköisesti se on kylväytynyt lintujen avustamana tontin rajalle grillikodan taakse. Kukinta aikaan tuoksu on huumaava ja loppukesän kirvainen kurjuus piilottuu sinne taka-alalle naapurin syreenin viereen. 

Kulleron (Trollius europaeus) kohdalla lienee sama juttu kuin tuomenkin osalta. Kukinta ajoittui ennen syntymäpäivieni aikaan. Toisaalta kukan selkeä ja kaunislinjainen muoto sekä varma kukinta auttaa pitämään kukasta. Jos minulla olisi tilaa pihassa laittaisin vähintään viiden metrin kulleropenkin, keräisin siitä kukkia maljakkoon sisälle ihailtavaksi ja istuisin päivisin penkin vieressä ihailemassa kultapallojen loistetta. Ihmisellä pitää olla haaveita.

Kesäpkkusydän (Dicentra formosa) on suosikkini myös sen pitkän kukinnan ja hoidon helppouden vuoksi. Värikin miellyttää pinkkifanaatikon silmää. 

Helmihyasintti (Muscari armeniacum) kuuluu sipulikukkien suosikkeihin. Sillä on kohtuullisen pitkä kukinta. Penkissäni on kahta eri aikaan kukkivaa lajiketta, niistä on pitkäaikainen ilo. Sininen väri on yksi lempiväreistäkin. 

Verenpisaraa (Fuchsia) pitää pihassa olla aina. Omat talvetetut 'Blue Sarahit' toipuvat samasta ruukusta erilleen erottamisesta kuistilla. Mutta  puolivarjon kesäkukkaistutukseen niitä piti taas saada. Mummolla oli verenpisaroita kuistillaan aikanaan.

Kotkansiipeen (Matteuccia struptiopteris) on omanlainen viha-rakkaussuhde. Tämä tässä on perennapenkin karkulainen. Kyseisellä paikalla oli aiemmin perennaryhmässä kotkansiipeä. Piharemontissa kaivoimme penkin koneella kirjaimellisesti ylös. Kotkansiivet siirrettiin tontin kulmassa olevan kuusen juurelle.  Paikalle tuotiin uusi multa ja tehtiin kiveykset. Sieltä se vaan itseään tunki, samasta kohtaa missä sitä aiemminkin oli. Kuusen alla se tekee nyt mustaa maavartta levitäkseen vain nurmikon puolelle, ei kuusen alle johon sen piti levitä. Kaikenpuolin värikäs ja määrätietoinen persoonallisuus tämä kotkansiipi, minä tykkään.  

Pihasyreenejä (Syringa vulgaris 'Alba') kasvoi runsaasti lapsena ollessa entisen vuokraemäntämme pihassa. Joimme usein Rymd-mehua syreenien vieressä, tuoksu oli lapsenkin nenään huumavaa. Omassa pihassamme saamme nauttia nyt valkoisesta pihasyreenistä, joka vasta nyt aloittelee kukintaansa. Onneksi se on jo niin iso, että raskii muutaman kukkaoksan tuoda sisälle. Ja arvatkaa kuka siellä on tuoksuttelemassa?

Olen ihan täpinöissäni, kun siemenkasvatettu nukkapähkämö (Stachys byzantina) lähti itämään. Puutarhamyymälässä neuvoin teini-ikäistä tytärtäni kokeilemaan sen lehteä, hän ihastui oitis niinkuin minäkin aikoinaan.

Kissankäpälä (Antennaria cioica) pienuudesta huolimatta on myös lemppareita. Nälkä kasvaa syödessä, kunpa saisin vielä vaaleanpunaisen tuohon viereen. Tavoitteita täytyy olla.

Talvi vei kultatyräkkini (Euphorbia polychroma) toissa talvena. Tämä yksilö elää nyt toista kesää, en voi olla ilman kultatyräkkiä penkissä. Nyt muuten kuvatessani huomasin kuinka kauniisti liukuvärjätyt tuon kasvin lehdet ovat!

Kuukausimansikka (Fragasia vesca) on ollut pitkään toivelistalla. Olen usein yrittänyt kasvattaa sitä siemenestä, mutta nelisen vuotta sitten sain sen onnistumaan ja neljä tainta on talvehtinut kukkapenkissäni hyvin ja tuottanut mukavasti satoakin jo useamman kesän. Voi kuinka kauniin symmetrinen tuo kukka onkaan kun tarpeeksi lähelle pääsee.

Meillä on miehen kanssa syvä yksimielisyys suosikkikasveista: minä esittelen hänelle suosikkini / hankintani ja hän hyväksyy. Hänelle riittävät pihassa nurmikko, kielo, luumupuut, raparperi ja herne kasvimaalla. Niistäkin on hyvä aloittaa.

Tuona kuvausiltana totesin että täällähän on piha täynnä meidän suosikkikasveja!  Ja monta muutakin lempikasvia pihasta löytyy, mutta ne kukkivat onneksi eri aikaan, 

joten onnea riittää koko kesäksi! 

Orkideakuulumisia

Parin vuoden odottelun jälkeen ensimmäinen onnistunut perhosorkidean kukinta. Vanassa oli parhaimmillaan kahdeksan kukkaa, nyt niistä kaksi vanhinta on jo kuihtunut. 

Tätä kukkimisen iloa on riittänyt jo puolitoista kuukautta. Ihana että sisälläkin joku kukkii, ettei kaikki ihanuus ole vain ulkona. 

Pieleen meni, mutta ei haittaa

Viime marraskuussa hyödin sipulista elämäni ensimmäiset amaryllikseni. Ne kukkivat kauniisti toinen jouluna ja toinen ehti uudeksi vuodeksi.

Molemmat tekivät kolme kukkavanaa ja niihin kuhunkin neljästä kuuteen kelloa. Olin alkamassa vaihtaa niihin uutta multaa ja siirtämään ne toukokuulla ulos, huomasin yhden sipulin työntävän lehtien asemasta kukkavanaa.

  

Nyt se on aukaissut kaikki neljä kelloaan, onhan se komea! Saa nähdä ehtiikö tai jaksaako kukkia jouluksi uudelleen? 

Siitepölypallerolliset hetet otan aina pois kellon avauduttua, kello sotkeentuu rumasti keltaisella pölyllä. 

 

Poikkeuksellista kesäistä valkeutta!

Pienenpieniä

En tiedä käykö toisille myös näin: et raski heittää koulittuja taimia kompostiin, vaan koetat jakaa niitä eteenpäin. Minulle käyn näin vuosittain vaikka välillä olen koettanut kovettaa itseäni.

Hangen alle piilotetut perennakylvökset ovat lähteneet hyvin kasvuun. Kaikki muut paitsi taponlehti (Asarum europaeum) on nousseet pintaan. Sormustinkukka (Digitalis grandiflora) hieman juroo. Yläkuvassa kaikki ovat punahattuja.

Kevättalvella kylväessä olin hyvin skeptinen onnistumiseni suhteen, joten hurautin kylvää puolikkaat pussilliset kaikkia laatuja. Vähempikin olisi riittänyt. Ensi kerralla viisaampi.

Suurimmat taimet olen koulinut jo nyt, olisi pitänyt ehkä vielä odottaa tovi, en vaan malttanut. Pienet kylväruukut kuivahtivat  hieman turhan nopeasti. Suuremmissa ruukuissa eivät kuivahda enää niin helposti. 

Punahatun (Echinacea purpurea) taimet olivat napakoita, terhakoita ja helppoja käsitellä. Kaikissa oli yllättävän vahvat juuret. Oikealla toive, miltä kasvusto näyttäisi joskus tulevaisuudessa. 

  

Nukkapähkämöiden (Stachys byzantina) toinen lehtipari on jo ihanan pörröinen. Nukkapähkämössä kiehtoo juuri tuo lehtien väritys sekä pinta. 

 

Valkopeippikin (Lamium album) oli itänyt mukavasti. Kasvi on kaunis poikkeus loppukesän kukkijoiden rinnalla valkoisella kukinnallaan.

Nyt tässä ei voi muuta kuin odotella kasvua. Ei kasvamisella niin suurta hätää sillä penkki, mihin nämä tulee on vielä puhtaasti nurmikkona...

Orvokki, kesän tuoja

Orvokki-istutus on aina osa kesää. Tänä vuonna sen paikka on ollut rappusilla, sattumalta maton kanssa sävyttäin. 

Tänä vuonna ihastuin kolmiväriseen orvokkiin.  Olen usein miettinyt, mikä orvokissa niin kiehtoo? Onko sen aikainen myyntiaika? Erilaiset värivaihtoehdot, jopa punaisia ja mustiakin tarjolla. Jokaiselle siis jotakin.

Kaivelin aiemmista blogipostauksistani tekstin pätkän koskien orvokin nimen taustoja. Koko tekstin löydät TÄÄLTÄ.

"Kaikille tutun orvokin, Viola, nimi on johdettu kreikan sanasta ion. Tarun mukaan Zeus rakastui nymfi Io´on ja muutti tämän valkoiseksi lehmäksi suojellakseen tätä mustasukkaiselta vaimoltaan Heralta. Orvokin Zeus loi lehmänmuotoisen rakastajattarensa ravinnoksi."

Näissä merkeissä siis mukavaa alkanutta viikkoa teille, jotka aloittelette työviikkoa ja meille jotka saamme nauttia lomasta! 

Ihaillaan Zeuksen luomaa orvokkia!