Oodi mummulle -inspiraatiolleni

Kiinnostukseni puutarhanhoitoon olen saanut verenperintönä. Siitä suuri kiitos rakkaalle edesmenneelle mummulleni, äitini äidille. Totuus vahvistui jonkun aikaa sitten selatessani vanhoja mummuni valokuvia.

Hän on mummu, - ei mummi, mummo eikä eteenkään isoäiti, sanoina niin vieraita. Hän oli vanhan kansan ihminen, jonka vieressä lapsenlapset kävivät ruokailun jälkeen niiaamalla kiittämässä ruuasta. Mutta pihalle hän kiikutti pihaleikkien keskelle meille lapsille näkkileivät, joitten päällä oli reilusti voita, liikaa ainakin äidin mielestä. Se piti syödä siten, ettei äiti näe. Mummun ja meidän lapsien salaisuus. 

Vaikka mummu ja ukki (kuvassa) elivät lehmien hoidolla ja maanviljelyllä, oli mummulla silmää ympäristön kauneudelle. Mummu piti huolen että traktorilla ei ajeta 'kartanolla', eli tilan rakennusten keskelle, jonne jäi siisti nurmikkoalue. Siinä oli lastenlasten turvallinen leikkiä.

'Kartanoa' hallitsi kaivon ja pääoven välissä oleva ns. jorkinapenkki. Jorkina, joriini ja daalia, rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Mummo talvetti joriinijuurakot vuosittain viileässä vintin portailla ja tietyyn aikaan keväästä ne tuotiin pirttiin kasvamaan melassisankossa. Sitten odotettiin lähtevätkö juurkot kasvuun. Se odottamisen jännitys jäi pienenkin lapsen mieleen. Voi sitä helpotusta, kun ensimmäinen verso nousi. Yöpakkasten mentyä ne siirrettiin ulos kukkapenkkiin. Sekin oli tapaus!

Toinen jorkinoista oli suuri, tummanpunakukkainen ja hieman myöhempi. Toisessa tulipunaiset, hieman pienemmät kukat ja kukkia oli enemmän. 

Jorkinapenkin edessä on otettu lukuisat kuvat lapsista, meistä lapsenlapsista sekä kunniavieraista. 

Löysin albumista kuvan mummuni verenpisarasta (yllä). Muistui mieleeni, että saviruukkuhan oli lypsyjakkaran päällä. Korkeutta kokonaisuudella 80 cm. 

Tuohon aikaan -60-70-luvulla kuvien otto oli harvinaisempaa. Niitä otettiin harkiten, kuvien teettäminen oli kallista. Kuitenkin mummu on halunnut ikuistaa verenpisaransa jälkipolville.

Yhtenä vuonna mummulla oli iso palleroverenpisara. Ukki neuvoi puristamaan niiden avaamattomia nuppuja kevyesti. Näin sai niistä kuulumaan hauskan poksahduksen. Mummu 'nuhteli' ukkia kun meni lapsille moisen neuvomaan. Muttei me juurikaan sen enempää nuppuja uskallettu poksutella.

Oli mummulla tomaattihuonekin. Se oli mummun valtakuntaa. Kasvihuoneeseen sain isompana jopa luvan mennä varkaita poimimaan. Ihmeellinen paikka pienen mielestä. Siellä tuoksui hyvälle. Sen muovilla oli oma äänensä tuulessa.

Pirtin kuistilla mummolla kasvoi huonepalsamit ja pelargoniat (vähän niinkuin minulla nyt). Navetan ja pirtin seinustoilla oli isot kukkapenkit. Juhannusruusu, pinkki villiruusu ja kurtturuusu kasvoivat talon vierellä. Lisäksi oli viinimarjaa, karviaista ja puutarhavattua. Mummon silmäterät olivat suuri tuomi ja siemenestä kasvattamansa vaahtera, lempipuitani molemmat.  

Mummo haaveili myös omenapuista. Usein hän sanoi, että kun olen aikuinen, niin tulee kestäviä lajikkeita, joita voi istuttaa tänne pohjoiseenkin. Niin tapahtuikin. Siellä kasvaa nyt kuusi omenapuuta!  

Isäni on kuvassa etsimässä mummun kasvimaan naurispenkistä raaputettavia suuria nauriita. Mummulla oli tapana halkaista suurikokoinen nauris. Sen puolikkaasta hän alkoi raaputtaa puukolla peukalona vasten naurismössöä. Ja me lapsenlapset istuimme ympärillä ja mummo antoi vuorollaan kullekin suullisen ihanan herkullista ja raikasta pehmeää raaputettua naurista. Koverretuista nauriinpuolikkaista saimme leikkeihin hienot kupit. 

Meillä lapsenlapsilla oli tietenkin myös omat velvollisuutemme. Oli ruohottava mm. porkkanapenkkiä kasvimaalla. Haettiin mummulle raparperiä tai ruohosipulia, persiljaa ruokiin. Isompana sain hakea tomaattia kasvihuoneesta. Perunannostossa olimme apuna siinä missä aikuisetkin. Marja-aikaan olimme poimimassa mansikat ja viinimarjat pensaista.  

Vietettyäni lapsuuteni kesät mummulassa tuollaisessa ympäristössä, se ei voi olla jättämättä jälkiään. Kiinnostus kasveja kohtaan on aina ollut suuri. En sitä ehkä silloin 10 vuotiaana porkkakapenkkiä kitkiessäni vielä käsittänyt. 

Enää en voi mummua  siitä kiittää ...

Ilmasipuli, suosikkini

Olen vuosia sitten saanut äidiltä muutaman ilmasipulin. Niitä on helppo kasvattaa ne talvehtivat maassa ilman eri toimenpiteitä, ilman peittelyjä. Tätä helpompaa kasvia kasvimaasta saa etsiä, no ehkä raparperi kenties on toinen sellainen.

Ilmasipuli lähtee keväällä versomaan todella nopeasti. Minulla on 6 sipulia ja tilaa ne vievät 60 x  50 cm kasvimaan viljely laatikosta. Sen lehtiä ja voi käyttää sellaisenaan salaatteihin keittoihin. Mutta parasta on sen  ilmaan muodostuvat hauskat pikkusipulit. 

Kesällä se tekee yhden tai kaksi kukkavartta joitten päähän muotoutuu pieniä sipuleita. Sipulit jäävät pienikokoiseksi maksimissaan halkaisija 3cm. Ryppäässä voi olla viidestä kuuteenkin sipulia.

Pienet sipulit ovat kyllä hieman työläitä kuoria syötäväksi. Mutta olen käyttänyt kuitenkin näitäkin aivan normaalisti tavallisen sipulin tapaan. Lisäksi tämä on ihan kiva, huomiota herättävä erikoisuus kasvimaassa.

Satoa tänä vuonna tuli hieman edellisvuotta enemmän, noin 1/2 kg ja sipulit olivat suurikokoisempia. 

 

Yllä tänä päivänä kerättyä satoa kasvimaalta kasvihuoneesta ja kuistilta.

Toivotaan, toivotaan

Tämä kesä on ollut kaikkinensa kummallinen. Kevään ja alkukesän kylmyyden jälkeen kasvukausi on ollut pari viikkoa myöhässä. Tänä vuonna kasvu ei ole kirinyt, kasvukausi edelleen myöhässä vielä syyskuussa. 

Valkolumimarja (Symphoricarpus albus) ehtii harvemmin marjomaan meillä normaalinakaan kesänä. Nyt syyskuussa tilanne on tämä. Paljon nuppuja ja kukkia vielä, mutta pölyttäjien määrä vähenee kylmien tultua. 

Kuukausimansikkakin (Fragaria vesca 'Rugen') intoutuu kukkimaan ja marjomaan vasta nyt viileiden kelien aikaan. 

Äitienpäivähortensia (Hydrangea) on ulkona kärsinyt viileästä kesästä. Uusi kukinta ei taida ehtiä valmistua.

Viime kesänä saatiin mukava luumusato (Prunus domestica). Tänä vuonna kukinta oli myöhässä, mutta satoa näytti tulevan mukavasti. Kuva on otettu elokuun puolessa välissä, raakileet edelleen nyt kuukausi myöhemmin saman kokoisia.

Nyt vaan toivottaisiin pientä ihmettä. Tarvitsisimme lämmintä, pitkää syksyä, jotta saisimme nauttia vielä hetken kuukausimansikoista ja että luumut ehtisivät kypsyä. Lämmin pitkä syksyn aikana valkolumimarjan kauniit marjat ehtisivät valmiiksi ennen lehtien putoamista. 

Onko teillä samankaltaisia kokemuksia kasvukauden myöhäisyyden vuoksi?

Kiitollisuushaaste

Päätin aloittaa kiitollisuushaasteen kesäloman alkaessa. Haasteen sain Rannanpihassa-blogin Ullalta, kiitos tästä sinulle.

1. päivä, maanantai
Ensimmäinen lomapäivän alkoi poutaisena. Aamukahvi kuistilla, radiota kuunnellen, muutama kerä matonkuteita leikaten. Ruukkukukat ovat vallanneet kuistin vuosi vuodelta perusteellisemmin. Kahvittelupöytämme on vallattu jo kokonaisuudessaan. Nyt jo mietin koko ikkunaseinälle kunnon ikkunalautaa. Pelargonit, verenpisarat ja mummonpalsamit pursuavat sulassa sovussa.

Kuisti muistuttaa mummoni kuistia aikanaan kukkien määrässä. Samat kukat nyt minullakin. Pidän jostakin syystä suuresti edellämainituista kukista. Mummo on ollut minulle suuri inspiraatio joka suhteessa.

Olin parikymppinen hänen kuollessaan. Nyt aikuisiällä vasta olen huomannut hänen merkityksensä. Tästä kiitollisuudesta tulossa uusi postaus myöhemmin.

2. päivä, tiistai
Aamu taas aurinkoinen aamukahveineen kuistilla. Harmitti hivenen lähteä kampaajalle, kun olisi ollut niin hyvä keli tehdä pihatöitä. Kampaaja onnistui työssään ja mukava oli taas rupatella mukavia.

Samalla kaupungissa ollessa piipahdin puutarhamyymälässä katsastamassa perenna- sekä syyskukkatarjonnan. Löysin mielestäni sopivat kasvit erääseen ruukkuun laitettavaksi ulkoportailla. Näin syksyyn on vähitellen valmistaudutava.

Kuin pisteenä iin päälle löysin vielä aivan upean valkoisen tarhaväriminttu 'Shneewittchen'. Olen aivan haltioitunut valkoiseen väriin, etenkin näin syksyisin. Miten ihmiselle tulla hyvä mieli näin vähästä!  

3. päivä, keskiviikko
Sadepäivä. Pihassa en pystynyt tekemään juuri mitään. Yhden verenpisaran pelastin ulkoa kuistille hukumasta.

Tein pari valokuvakirjaa aiempien vuosien valokuvista. Samalla uppouduin vanhoihin piha- ja kasvikuviin. Oli mukava katsella vanhoja istutuksia ja kuinka ne on tähän päivään muuttuneet. Yllättävää miten paljon piha on muuttunut muutaman vuoden sisällä.

 Muutamassa vuodessa ollaan kaadettu puita, tehty laatoituksia, seinänvierikiveyksiä, istutusryhmiä, grillikota, kasvimaa ja kasvihuone. Ollaan selvästi matkalla viihtyisämpään pihaan, vähän kerrallaan.

4. päivä, torstai
Tälle päivälle oli sovittu sienireissu anopin kanssa, siellä vierähti muutama tunti. Aurinkoinen sää suosi meitä, eikä hirvikärpäsiä ollut ollenkaan! Saatiin vuoden suolasienet kerättyä anopille. Meillä jo on omiksi tarpeiksi. Sieltä löytyi muitakin tuntemattomiakin ihmeellisyyksiä...

Kotona annoin anopille vielä kotiinviemisiksi kasvimaasta kesäkurpitsan ja kasvihuoneesta tomaatteja. Vaikka itse kasvattamisessa on oma ilonsa, samoin sadon nauttimisessakin, kuitenkin ehkä se suurin ilo on jakaa omasta toisille, sellaisille jotka osaavat arvostaa saamaansa. 

5. päivä, perjantai
Sadepäivä tuli tästä päivästä, ihmeellisen lämmin ilma sateesta huolimatta.

Viherkasvit pääsivät heti aamusta pihalle pesuille. Amppelit mattotelineeseen roikkumaan, muut eri virityksillä laatikoiden päälle tai maahan. Kerrankin oikein tyytyväisenä myhäillen, kun vettä tuli taivaan täydeltä.

Lisäksi selailin kukkaluetteloa ja tilasin sipuleita ja mukuloita syysistutuksiin sekä jouluksi hyötämistä varten. Kukkakausi ei onneksi mitenkään lopu pakkasten tuloon, se vaan siirtyy sisälle. Ja uutta jo ensi kesällekin suunniteltu...

6. päivä, lauantai
Mökille meno iltapäivällä. Mökkimme on saaressa. Sieltä löytyy todella monipuolisia kasvupaikkoja suuria ikikuusia, sammalikkoa, saniaismetsää, isoa männikköä, lehtometsää ja tietenkin myös suomalaista läpikulkematonta peruspusikkoa. Mökki on minulle paikka, johon en halua mitään kasteltavaa ja hoidettavaa. Siellä on joitakin perennoja ja pensaita entisen omistajan peruja, mutta niitä en ala pekkiin nostelemaan tai katteita juurille laittamaan. Mökki on paikka, jossa pieni sisäinen puutarhurini saa levätä luonnon helmassa. Todellinen henkireikä. Ja tänään tehtiin rosvopaistia!

Mieheni on viime vuonna kaatanut tontilta muutaman suuren männyn polttopuiksi. Nyt sen kuori on lähtenyt irti ja olisi käytettävissä kuorikatteeksi kaupunkiin, vaatii vaan silppuamisen vaivan. Taatusti näen sen vaivan. Tämä kate on ihan eri maasta kuin kaupan olevat katteet. Onneksi tarve ei ole suuri. Käytännössä laitan katteen vain pihan paraatipaikoille. Saari on muutenkin ihan pohjaton materiaalipankki; oksia, varpuja, käpyjä, sammalia. Omalla maan omistajan oikeudella.   

7. päivä, sunnuntai
Mökillä oltiin yötä. Upea aurinkoinen syyspäivä. Loma puolivälissä.

Kävin sienessä ja kiersin saaren lähes kokonaan. Niitähän löytyi. Sienestys ja metsässä kävely on todella rentouttavaa ja käy hyvästä liikunnasta. Kehnäsieniä keräsin ensimmäistä kertaa, niitä olikin saari taynnä. Ne ja tatit pidin itse ja vein vanhemmilleni rouskut.

Huomasin mökillä korallikanukassa olevan harvinaisen paljon valkoisia marjoja. Jopa korpipaatsamassa oli muutama vihreä marja. Olen oppinut pitämään tuosta kummallisesta luonnonkasvista.

Yhden yön poissaolo kotoa teki hyvää. Huomenna uudet pihatyöt ja -suunnitelmat odottavat lomalaista.


Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Pidetään puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tehdään siitä postaus. Kerro postauksessasi kuka sinut haastoi ja haasta puolestasi kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.

Nyt haastan,
Kukkia ja kuoukeroita- blogin Tulikin
Metsätontun ruusutarhan Leilan sekä
Saraheinän Saran mökissä ja puutarhassa-blogista
Lisäksi haasteen saa napata kuka haluaa...

Oikein mukaavaa syksyn alkua kaikille!

Mitä teen väärin? Kysymys köynnöspinaatin kasvatuksesta

Yhden kasvin kasvatuksessa minua on epäonnistnut jo kahtena vuonna peräkkäin. Pidän pinaatista ja ajatus köynnöstävästä pinaatista oli houkutteleva nähtyäni sen jossakin puutarhablogissa. Minulla olisi valmiina viimevuotinen pajutötterö, jota pitkin sen olisi hyvä kiivetä. Siitä tulisi kasvimaani komea katseenvangitsija! Näin saisin myös tilansäästöä, kun kasvu nousisi ylöspäin. Näin kuvittelin...

Löysin malabarinpinaatin siemeniä paikallisesta puutarhakaupasta. Taimivaihe sujui kitkatta. Kasvua tuli aina ulos istutukseen asti. Kaikki tehtiin pieteetillä, ulkoilmaan karaisut jne. kuistilla. 

Viime vuonnakin sama juttu. Istutuksen jälkeen kasvu lähes pysähtyi. Ympärillä muut kasvoivat, ei malabarinpinaatit. Paikastakaan se ei ole kiinni, kasvimaassa se on kasvanut kahdessa eri paikassa, hieman erilaista multaa sisältävissä laatikoissa. Ja molempina vuosina sen taimia on kasvanut myös valeistutuspenkissä ja olisi ollut mahdollisuus nousta tukiverkkoon. Mutta ei!

Istutin ne tötterön ulkopuolelle tänä vuonna, edellisenä kesänä ne olivat sisäpuolella. Alkukesällä istutuksen jälkeen tänäkin vuonna alkoivat lehdet punertumaan ja paksunemaan, kuin mehikasvin lehdet. Pituuskasvu hiipui.

Elokuussa otetussa kuvassa kasvit ovat hengissä tuolla piilossa. Koko pinaatti on unohtunut mielestä, kun on paljon muuta kasvavaa ja hoidettavaa. Siitä ei ole tullut otettua kuviakaan...

Mutta viime viikolla huomasin pinaatin kasvttaneen ohutta versoa puoleen metriin tukea vasten. Tarkemmin katsottuani huomasin ...

 ...että se oli kukassa! Vieläpä pinkissä kukassa! Pieni ihana lohtu kasvun muuten mennessä mönkään. 

Onko teillä kokemuksia malabarin pinaatin kasvatuksesta? 

En vieläkään haluaisi luovuttaa, vaan mielikuva päässäni vehreästä kasvusta pajutötterössä keskellä kasvimaata on tiukasti päässäni. 

Vinkkejä vastaanotetaan. 

Mukavaa syyskuun ensimmäistä viikonloppua!

Latinaa ymmärrettävästi

Alkukirjoitus:

Tämän piti olla vain lyhyt postaus, jossa esittelen saamani uuden Viljelykasvien nimistön. Mutta sitten latina vei mennessään... Tulos luettavissa alla.

Vihdoin sain postitista käsiini tilaamani puutarha-alan ammattilaisten peruskirjan, Viljelykasvien nimistön. Opin käyttämään kirjaa jo puutarhurikoulun aikaan, niinpä senaikainen painokseni on jo kolmetoistavuotias. 

Tästä voi nettiä luotettavammin tarkistaa kasvien nimien oikeinkirjoituksen. Tutkimustyön myötä tieteellisiin nimiin tulee aika-ajoin muutoksia. Kometoista vuotta sitten muistan pensashanhikin tieteellisen suvun nimen muuttuneen Potentillasta Dasiphoraksi.

Nyt uudesta, tänä vuonna ilmestyneestä nimistöstä löytyi eräs merkittävä nimimuutos. Muutoksen kohtasi kaunis, rakas juhannusruusumme. Sn tieteellinen nimi on ennen ollut Rosa pimpinellifolia 'Plena'. Latinassa 'pimpinella' tarkoittaa pukinjuuren sukua.

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Pimpinella_saxifraga_

Pukinjuuri on yleinen sarjakukkaiskasvi. 'Folia' tarkoittaa lehteä ja 'Plena' on  täysi. Juhannusruusun nimi on ennen ollut vapaasti latinasta käännettynä 'ruusu, jolla pukinjuuren kaltainen kokonainen lehti'.

Nyt juhannusruusumme nimi on Rosa spinossima 'Plena'. Spinosus on latinaa ja tarkoittaa piikkinen, eli Juhannusruusumme on 'piikkinen ruusu' .

Nimistössä on kiehtova suomi-latina sanasto, jolla voi availla hieman tuttujen kasvien tieteellisten nimien merkitystä. Jos kiinnostaa, voi tästä LINKISTÄ klikkaamalla palata vanhaan postaukseeni tieteellisten nimien sisältämistä tarinoista. Tämä linkki voi avata silmiä näkemään pihasi kasvit ihan uudessa valossa.

Kasvimaan vahti

Eilen kotiin tullessa huomasin naapurin kissavanhuksen kasvimaalla. En ole havainnut kasvimaalla kissankuoppia. Isäntä manaa nurmikolla pensasaidan vierellä olevia kakkareita. Onneksi nurmikko kelpaa. 

Eihän se kissan syy ole kun käy kakilla naapurissa. Omistajahan se kissansa opettaa ja päästää ulos. Minua vain hirvittäisi laskea omaa kissa ulos. Tuossa kadullakin ajavat niin kovaa, jotta eivät ehdi edes siiliä väistää. 

Minä pidän kissoista mutta olemme kaikki sille allergisia. Jäin jututtamaan kissaa. Aiemmin on lähtenyt hyvin nopeasti omaan pihaan.  Siinä mietitään, lähteäkö livohkaan vai...

...sitä tultiin oikein rapsutettavaksi, niin luulin. Haisteltiin tarkkaan ja kun hajut oli rekisteröity jatkettiin häntä pystyssä matkaa kohti kotia kadun toiselle puolelle. Eipä taida olla sinusta enää lintujahtiinkaan, niin kankeaa on kulku. Kunhan edes hajuillasi ja läsnäolollasi pitäisit rusakot poissa...

Kukinnan runsautta hyötytarhassa

Vilkaisu tämänkesäisen hyötytarhan kukkijoihin, sieltäkin löytyi aika runsaasti kukkijoita. 

Omenapuut olivat kukassa kesäkuussa, hieman tavanomaista myöhemmin. Tämän puumme kukinta oli erityisen runsas. Ja nyt syksymmällä, niin sadostakin tulossa ilmiömäinen.  

Toinen puistamme on myöhäisempää lajiketta, sen nuput olivat kauniin pinkkejä. Kukinta ei ollut niin runsas kuin ensimmäisessä puussa. 

Luumukin kukki osin yhtäaikaa omenapuun kanssa. Pihamme luumu on tuotu Laukaasta, jossa emokasvi on menestynyt hyvin ja tehnyt runsaasti juurivesoja. Me olemme pohjoisemmassa V-vyöhykkeellä ja saadaksemme satoa olemme riippuvaisia lämpimistä pitkistä keväistä ja syksyistä.

Toivottavasti saamme tänä vuonna edes muutaman luumun. Viime vuonna sato oli harvinaisen runsas siksi emme odottaneet suuria tälle vuodelle. Mutta ainakin samme nauttia runsaasta kukinnasta.

Mesimarja kukki runsaasti kirsikan kanssa samoihin aikoihin. Satoakin odotetaan, sillä tällä kertaa sekoitettuna useampaa lajiketta, joten ristipölytys onnistuu. 

Siemenestä kasvattamani kuukausimansikat kukkivat vuosi vuodelta paremmin. Ja levenevät jo siten että osa sadosta jäänee piiloon.

Kasvimaalla sitruunamelissa yllätti talvehtimalla ilman suojausta. Nyt tänä kesänä sen kasvu on ollut erityisen runsas ja elokuun alussa aloitti kukinnan, jota en ole koskaan nähnyt. 

Mäkimeiramikin talvehti ilman peittelyitä ja kukinta houkuttelee pölyttäjiä. Tämäkin on kasvanut todella suureksi. 

Yrttitarhan kolmas yllättäjä oli salvia, joka sekin talvehti ja alkoi kukkimaan. Annoin kukkia, koska minun aiemmat salvian kasvatusyritykseni eivät ole edenneet kukintaan asti.

Neljäs talven yli talvehtinut yrttini, timjamikin äityi kukkimaan. Se nyt on jäänyt hieman sitruunamelissan, salvian ja mäkimeiramin jalkoihin. Näitä on joutunut oikein karsimaan. 

Korianterin hankin keväällä ja sekin on saanut kukkia, saanen ehkä muutaman siemenenkin ensi vuodeksi...

Vuosi sitten keväällä kylvin iisoppia ihan etanoiden karkoittamiseksi kasvimaassa. Ja nyt ne kukkivat joko vaaleanpunaisena tai valkoisena.

Chili kukki kuistilla kahdessa ruukussa sekä kahtena taimena kasvihuoneessa tosi runsaasti, jopa niin, että se aika-ajoin pudotteli kukkiaan pois. Satoa on saatu jo pitkin kesää.

Ruohosipulissa kukinta on aina runsas. Kun leikkasin yhden puskan matalaksi kuivattamista varten , piti kukat siirtää maljakoineen kuistille voimakkaan sipulintuoksun vuoksi. Tästä pääset sadon kuivatuspostaukseeni.

Kurpitsan kukat ovat jääneet huonommalle kuvaamiselle, mutta kukkineet ovat ja satoa saatu.

Tomaateissa on ollut kukintaa runsaasti, toivottavasti ehtivät tomaateiksi asti. 

 

Kurkun kukintaa oli mielenkiintoista seurata. Itselle täysin uusi kasvi. Kukan koko oli yllätys, niin puhtaan keltainen ja selkeälinjainen. Satoa tulee solkenaan, kunpa kelit pysyisi lämpiminä...

Paprika jäi kasvihuoneessa kurkun ja chilin nurkkaan rutistamaksi, mutta ehtinyt kukkia sekin, sato jäänee heikoksi puutarhurin mokailujen vuoksi. Tarhuri on ensi vuonna jo hivenen viisaampi.

Härkäpavulle kävi heikosti, mutta viisi vartta lähti kasvuun ja kukintan asti. Joku käy verottamassa kasvien lehtiä, saa nähdä tuleeko satoa. Pavun mustavalkoinen kukka on kiehtova. 

Meksikon minikurkku jäi vain kukinnan asteelle. Kesä ei ollut sille riittävän lämmin avomaalla menestymiselle. Satokin olisi kiva...

Maissi oli kokonaan uusi tuttavuus. Siispä sen koko ei ollut tiedossa ja jo ennen kukitaa se tavoitti kasvarin katon. Siitepölyllään sotki kurkun lehtiä. En hoksannut kopistella niitä tuoreiltaan lehdiltä pois, vaan lehtiin tuli homepilkkuja ja eniten sotkeentuneet lehdet piti poistaa.  

Peruna ruukussa kukki nopeasti. Ihana väri! On siis sadonkorjuun aika...

Kyllä sitä kukinnan moninaisuutta ja kauneutta hyötytarhassakin on, pitää toisinaan vaan pysähtyä ja laskeutua lähelle kasvia huomatakseen sen. Kukinnan lisäksi näissä kasveissa on vielä yksi lisä, saadaan täydennystä keittiökoriin. Tänä vuonna se on ollut poikkeuksellisen runsas ja vaihteleva kasvihuoneen tulon myötä. Osakiitos myös Bokashimullan ja saadun lannoiteveden.