Ennen vanhaan joka talossa oli kunnon hyötytarha, marjapensaineen, kaali- ja perunamaineen. Sadolla saatiin ravittua perhe pitkän talven yli. Nykyään hyötytarha ja kasvimaa on yhä harvemman pihapiirin osana, varsinkaan kaupungissa.
Kiireinen elämäntyyli ja säilöntätilojen puute kaupungissa selittää kasvien harrasteviljelyn innon lopahdusta. Talonyhtiöiden kylmiötiloja muutetaan valitettavasti lyhytnäköisesti lämpimiksi varastotiloiksi. Kaupastahan saa niin kätevästi ympäri vuoden vielä suhteellisen edullista perunaa, kaalia porkkanaa ja omenaa jopa pakastemarjoja. Itse ei kannata viljellä, kerätä saati säilöä.
Lisänneekö motivaatiota omatarveviljelyyn viime aikojen uutisoinnit ruuan hinnan nousuista. Maailmalla on ennustettu, että elintarvikkeet tulevat kallistumaan lähiaikoina peräti 29 prosenttia.
Hintojen nousun taustalla on maailmanlaajuinen väestönkasvu sekä ansiotason nousu monissa maissa. Ruuan tuotanto maailmalla vähenee, kun biopolttoaineen viljely on kannattavampaa. Ilmastonmuutos kuivuuksineen ja tuhotulvineenkin vaikuttaa myös elintarvikkeiden tuotantoon tuhoutuneine satoineen. Kansainvälistynyt elintarvikekauppa seuraa kysynnän ja tarjonnan virtaa. Elintarvikevirrat siirtyvät sinne missä saadaan raaka-aineelle paras hinta. Naapuripellolla viljelty peruna löytää tiensä ennemmin ruokapöytiin Venäjälle, kuin eksyy omaan pöytääsi, jos et pian ole valmis maksamaan siitä nykyistä enempää.
Kaikki muistanevat kahvin hinnan viimeaikaisen nousun. Suomalaiset juovat vuodessa keskimäärin 10 kiloa kahvia. Lisäkulu perheen ruokalaskuun kahvin osalta on noin 20 euroa kahvinjuojaa kohti vuodessa. Mitäpä jos viljan hinta nousee samassa suhteessa? Viljan nouseva hinta vaikuttaa niin leipomotuotteiden hintoihin kuin rehuviljan osalta myös liha- ja maitotaloustuotteiden hintoihin. Millä lisähinnalla me saataisiin pidettyä oma peruna, meidän peruselintarvikkeemme pysymään Suomessa? Millaisen lisäloven nämä kuluerät tekevätkään lompakkoomme. Mikä lienee kuluttajan kipuraja? Missä vaiheessa omatarveviljely alkaa kiinnostaa?
Pihoissa hedelmäpuut ja erilaiset marjapensaat tuottaisivat satoa kohtuullisen helposti. Tullaanko meilläkin joskus näkemään pihoissa menneiden vuosien hyötytarhoja, jossa nurmikolla ei sijaansa ollut? Eri puolilla kaupunkia on tarjolla kaupunkilaisille jo valmiiksi lannoitettuja viljelypalstoja, joista osa jää kiinnostuksen puutteesta vuosittain käyttämättä. Siellä jää viljelemättä arvokkaat ja herkulliset perunat, ym. muut juurekset, sipulit ja muut kasvikset.
Kuinka paljon ehtisitkään touhuta nurmen leikkaamisen sijaan hyötytarhassasi. Kaikki mitä siellä tekisit, olisi hyödyksi sinulle itsellesi ja perheellesi. Toisin, kuin hyödyttömän nurmikon turhalta tuntuva leikkaaminen. Sekään ei bensakäyttöisellä ruohonleikkurilla ainakaan ole mikään ekoteko!
Omatarhaviljelyn lisäksi metsä tarjoaa myös omat antimensa ilmaiseksi, ennen kuin viisaat keksivät perimään marjastus- ja sienestysveroa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailusta ja kommentista blogissani. T. JaanaS, Pihapiika