3. toukokuuta 2012

Maata parantamassa

Kolumni KotiseutuPlussassa 3.5.

Aurinko ja lämpö tekevät tehtävänsä. Piha kutsuu kevättöihin. Ohjelmassa lähiaikoina haravointia, kalkitusta, lannoitusta, kasvuun lähdön malttamatonta odotusta…

Omenapuut ja pensaat on leikattu, nurmikon kuivumisen myötä haravointiakin voi jo suunnitella. Liian märällä nurmikolla käveleminen tiivistää vain märkää maapohjaa liikaa.

Heti haravoinnin jälkeen nurmikolle ja puutarhakasveille kannattaa antaa kalkkia. Se on tärkeää, sillä maaperä Suomessa on luontaisesti hapanta. Happamuutta lisäävät sateet sekä kasvien ravinteiden otto. Kalkituksella kuohkeutetaan maata, jolloin sen mururakenne paranee, ravinteet on helpommin kasvin saatavilla.


Lähes kaikki puutarhan kasvit viihtyvät maan happamuuden ollessa 6–7. Vain muutamat kasvilajit, kuten havut, alppiruusut sekä pensasmustikat suosivat hapanta maata. Niitä ei kalkita. Muille kasveille ja nurmikolle annetaan puutarhakalkkia 1–3 kg/10 m2 (2-4kourallista/neliö) joka toinen tai kolmas vuosi. Happamuustason mittaamiseen myydään erilaisia mittaliuskoja ym. testereitä puutarhamyymälöissä ja apteekeissa.


Kalkki levitetään maahan nyt varhain keväällä tai myöhään syksyllä. Levitys voidaan tehdä myös kevättalvella lumen päälle, tällöin riskinä on valuminen sulamisvesien mukana pois tontilta.

Kevätlannoituksen aika puutarhassa on, kun kasvit ovat jo heränneet kasvuun. Sitä saanemme odotella vielä jonkin aikaa. Täytyy muistaa että kasvit lannoitetaan aina kasvilajin tarpeiden mukaan. Osa kasveista vaatii paljon ravinteita, kuten ryhmäruusut ja pionit.

Lannoittamisen tarkoitus on palauttaa maahan ne ravinteet, jotka poistuivat nurmikonleikkuun, lehtien haravoinnin ja sadonkorjuun mukana. Näin kasvit pysyvät terveinä, satoisina ja hyvinvoivina. Esimerkiksi lannoitettu, vahvassa kasvussa oleva tiheä nurmikko pystyy kilpailemaan paremmin myös sammalta ja rikkakasveja vastaan.


Lannoitteita on joka lähtöön, joka kasviryhmällä kohta on jo omansa. Tavallinen perus-pihapuutarhuri pärjää parilla erilaisella lannoitteella, normaalilla yleislannoitteella sekä typettömällä syys- tai marjalannoitteella. On sitten jokaisen oma asia, haluaako satsata erikoislannoksiin. Näissäkin asioissa on mahdollisuus hifistellä, jos haluttaa!

Lannoitteiden käyttö- ja annosteluohje kannattaa aina tarkistaa lannoitepakkauksesta. Perennoille ja pienille pensaille lannoitteet annetaan pintalevityksenä, jolloin rakeet harataan kevyesti pintamultaan. Suuremmille pensaille ja hedelmäpuille, rakeet kannattaa antaa sijoituslannoituksena. Tällöin kasvin juuristoalueelle tehdään rautakangella 30 cm syviä reikiä, joihin lannoite annostellaan. Näin puun juuret saavat hyödynnettyä ravinteet nopeammin.

Jo pelkän kalkin lisääminen kasveille saattaa paikoin riittää. Hapan maa voi pidättää itsessään ravinteita, jotka sitten vapautuvat kalkituksen myötä. Täytyy muistaa, että lannoitus ei ole itse tarkoitus, vaan tarpeen mukaan tehtävä toimenpide. Omenapuulle ei tarvitse välttämättä antaa ravinteita jos lannoitat nurmikkoa sen ympärillä tai jos edellisen kesän kasvu on ollut reilua. Nurmikonkaan lannoitus ei ole välttämätöntä joka vuosi, varsinkin jos jätät leikkuujätteen nurmikkoon.

Taidan tässä toistaa itseäni, kun totean taas että maltti on valttia pihan kevättöissä. Liika innokkuus voi koitua haitaksi. Etenkin lannoitus-asioissa kannattaa käyttää niukkaa kättä ronskin sijasta.

1 kommentti:

Kiitos vierailusta ja kommentista blogissani. T. JaanaS, Pihapiika

Perhoset puutarhassa

Puutarha , joka on rikas kasvustoltaan, tarjoaa suojaa ja ravintoa monille erilaisille perhoslajeille. Niittykasvit houkuttelevat kotipihal...